Henri ja Rippe

Tapahtuisipa minullekin jotakin jännittävää, Henri ajatteli. Mutta mitään ei tapahtunut. Ei ennen kuin eräänä keskiviikkoiltapäivänä maaliskuussa. Henri tapasi koiran. Se oli liian pieni isoksi koiraksi, liian iso pieneksi eikä oikein mitään rotua. Sillä ei ollut kaulapantaa ja sen oli nälkä. Henri oli aina halunnut koiraa. Ja nyt tässä oli koira, joka tarvitsi häntä. Mutta jo koiran saaminen kotiin asti oli seikkailu. Busseissa ei ollut lupa kuljettaa koiria. Ja tietysti Filsa, ikuinen kiusankappale, tunki viereen kyselemään mikä rapisi Henrin paperikassissa. Tästä alkoivat Henrin ja löytökoira Ripen yhteiset seikkailut.