Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Seitti

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Seitti on nimensä mukainen hiljainen kirja. Eniten siinä tapahtuu näkymättömissä. Kirjan päähenkilö Raila asuu yhdessä poikaystävänsä Petjan kanssa, mutta tunteet ovat haalistuneet ja arki asettunut uomiinsa. Ihminen kaukaa menneisyydestä ilmestyy yllättäen hänen eteensä, ja kuljettaa hänet muistojen kautta takaisin nykypäivään. (Inka Nousiainen)

Alkukieli

Tekstinäyte

Yöllä hän näkee unen. Hän on Petjan kanssa jossakin. He ovat joutuneet paikkaan aivan yllättäen, sen maa kuplii, on peittynyt vaaleaan sauhuun, ja taivas roikkuu matalalla hämäränä kantena. Jotakin kuultaa sen läpi.
Empien hän kävelee lähemmäs ja Petja kulkee hänen vierellään hämmästellen, katselee ympärilleen, ojentaa kätensä pimeyttä kohti. Hän on näkevinään siellä uneliasta liikettä. Silloin Petja sanoo:
- Nyt mä tiedän. Se on kuivuneen järven onkalo. Mä olen joskus kuullu niistä.
Raila painaa kasvonsa yläpuolella levittäytyvään pohjaan. Hän huomaa valkoisia häivähdyksiä pimeän seassa.
- Katso, hän kuiskaa ja yrittää seurata niitä sormillaan.
- Ne on jääny sinne onkaloon kun järvi on muuten kuivunut, Petja sanoo, on alkanut kuiskata. Samassa Raila huomaa ettei se olekaan Petja vaan poika jonka hän kahvilassa näki. - Siellä on niin hämärää että niiden pigmentti on hävinnyt. Katso nyt, ne on ihan valkoisia. Ja sokeita. Niiden silmätkin on surkastuneet pois.
Kalat liikkuvat hitaasti, varoen, liikuttelevat eviään niin kuin suuria höyheniä. Niitä ei kunnolla erota mutta hienoja ne ovat. Raila painaa otsansa tiukemmin viileään pintaan ja katselee liikehtivää hämärää, uusia muotoja, uusia kasveja joita sieltä pilkahtaa esiin.
Sitten hän huomaa jotakin, yrittää katsoa tarkemmin. Siristää silmiään ja lopulta tajuaa.
Vedessä ui tyttö, raukeasti kuin kalat. Se lähestyy häntä tietämättä sitä itse. Sen hiukset lepattavat vesikasvina niskassa ja sylissään se pitelee lampunkupua, hellästi, sivellen, kupu on täyttynyt valosta, se on kirkkainta mitä veden vihreässä saattaa erottaa, se kimmeltää helmenä tytön rintojen välissä ja tytön kasvoilla on omituinen lakkaamaton hymy.
Yhä lähemmäs tyttö ui, ohittaa hänet aivan läheltä, ja hän äännähtää, pitelee pohjaa kuin kannattelisi sitä käsiensä varassa, hän tajuaa hetkessä tytön piirteet, oman vartalonsa lamppu sylissään, hänen käsivarsiensa syleilyssä valokiekko katoaa pimeyteen kunnes ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua lähestyy taas.
Hän yrittää katsoa kuvaansa tarkemmin, yrittää nähdä silmät mutta hänelläkään niitä ei ole, häneltäkin ne ovat hapristuneet pois, vain hymy on tallella, poskiin kaivertuneet uurteiset jäljet.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Kieli