Elämää vastaan Tauno

Kävellen kulkija pisteli eteenpäin tosi reipasta vauhtia puskien päin vastatuulta, kuin uhmalla. Mikä oikein oli saanut kävelijän noin pois tolaltaan! Sitä Mikko mietti itsekin, kuinka muutamista mitättömistä sanoista oli voinut syntyä noin raivokas riita, melkein tyhjästä. Sanoista, jotka olisi voinut unohtaa heti, kun ne oli lausuttu, tai kuitata pelkällä hymähdyksellä. Mutta kun taustalla oli muutakin:Senjan tapaaminen sen vanhan koulukaverinsa kanssa. Se läskinaama juristi, lihava ahne pentele, oli saanut ajetuksi Senjan päähän ajatuksen, että nykyaikana vain lakimiehen ura oli oikea ammatti. Siitä se koko riita lähti, Senjan muutamasta ihmettelevästä sanasta: “Joku hölmö tyytyy pienipalkkaiseen jeparin ammattiin, kun jotkut viisaammat vetävät rahaa kuin suokuokalla oikeissa lakimiehen töissä.” Mikko oli vastannut: “Kaikille raha ei ole kaikki kaikessa, elämässä on muitakin arvoja.” “Aivan kuten ahdas asunto ja jatkuva köyhyys. Sellaisia ne sinun hienot elämänarvosi ovat”.