Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Luvattu
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus
Tyttö odottaa sulhastaan saapuvaksi kaukaiselta työmaalta. Mutta vastoin tahtoaan hänen sisällään palaa tuli, jota muut eivät näe: toisen miehen silmät ovat tulleet uniin, toisen miehen kosketus ei unohdu. Kuulas ja kiihkeä romaani nuoren naisen luvattomasta rakkaudesta, syyllisyydestä, intohimon autuudesta. Ikiaikainen tarina, joka soi kuin suomalainen kansanlaulu, väkevänä ja kaipausta täynnä. Suomalainen maalaiskylä elää aikaa, jolloin lempeä nostatetaan yrteillä ja loitsuilla. Tuntemattomat voimat hallitsevat ihmisten elämää, mutta kylässä jokaisella on paikkansa: jos siitä poikkeaa, on tuomio ankara. Nuoren, vasta naiseksi puhkeavan piikatytön kielletty rakkaus aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä, mutta hänen kohtalonaan on kamppailla vielä raskaampia syytöksiä vastaan.
(Otava)
(Otava)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Miten voi kaikki tunto pudota jalkavarteen, polven sivuun, kun sinun jalkasi osuu minuun iltasella kesken ruuan. Sinä istut minua lähinnä, syödään, puhutaan pellavista ja aivan vahingossa sinä osut jalkoinesi sivuun ja minuun. En tee mitään. Oliko se vahinko, siirrätkö sen sivuun? En tee mitään, en liikahdakaan. En vedä jalkaani pois, annan sen olla niillä sijoillaan, syön.
Emäntä puhuu taikinanjuuresta, kuulen kapustoiden äänet ruukun reunaa vasten ja kuinka Pörö nauraa kovat naurut. En tohdi katsoa sinuun, lusikoin ryynipuuroa, en siirrä jalkaani etkä sinäkään. Ulkona mikä lie huhtikuun ilta. Sinertää. Kuovit valittavat pellon reunalla, en välittäisi kuulla niiden ääntä. Olen kuin naulittu, enkä maista mitä syön. Tartut kaksin käsin olutkannuun, tunnen jalkasi jalkaani vasten, se ei irtoa, olemme niin liki, että kuulen kuinka juot, kuulen kuinka nielaiset.
Emäntä kysyy voisinko leipoa, ja kun vastaan, ääni tulee niin matalalta ja hiljaa, ettei siitä saa selvää. Yritän puhua kovempaa ja koko ajan kun puhun sinun jalkasi painaa jalkaani, tarkoituksella ja kovaa. Kuumottaa.
Vasta kun Isäntä nousee, miehet lähtevät hänen mukaansa ja sinä miesten mukaan ja irti minusta.
Sanon Hilmalle, että haen jauhot ja menen pihan poikki vilja-aittaan. Lumen alta vapautunut maa tuoksuu happamalta ja sakkaiselta, vähän niin kuin maltaalta. Järven jää on harmaan musta, ihan hiilen värinen, rouheinen ja vasta rannoilta sula. Seison hetken pihamaalla, ja vielä kun kyykin ohralaarin edessä tunnen, kuinka veret lähtivät liikkeelle ja sinä lempo teit poltinmerkkisi jalkaani, siihen ulkopintaan juuri polven alapuolelle.
Ei voi olla totta. Houkkako minä olen? Sinä olet naitu mies ja minä toiselle luvattu. Kaavin puolukkasaavista hapanta kokonaista marjaa, puren rikki, enkä sylje pois.
Emäntä puhuu taikinanjuuresta, kuulen kapustoiden äänet ruukun reunaa vasten ja kuinka Pörö nauraa kovat naurut. En tohdi katsoa sinuun, lusikoin ryynipuuroa, en siirrä jalkaani etkä sinäkään. Ulkona mikä lie huhtikuun ilta. Sinertää. Kuovit valittavat pellon reunalla, en välittäisi kuulla niiden ääntä. Olen kuin naulittu, enkä maista mitä syön. Tartut kaksin käsin olutkannuun, tunnen jalkasi jalkaani vasten, se ei irtoa, olemme niin liki, että kuulen kuinka juot, kuulen kuinka nielaiset.
Emäntä kysyy voisinko leipoa, ja kun vastaan, ääni tulee niin matalalta ja hiljaa, ettei siitä saa selvää. Yritän puhua kovempaa ja koko ajan kun puhun sinun jalkasi painaa jalkaani, tarkoituksella ja kovaa. Kuumottaa.
Vasta kun Isäntä nousee, miehet lähtevät hänen mukaansa ja sinä miesten mukaan ja irti minusta.
Sanon Hilmalle, että haen jauhot ja menen pihan poikki vilja-aittaan. Lumen alta vapautunut maa tuoksuu happamalta ja sakkaiselta, vähän niin kuin maltaalta. Järven jää on harmaan musta, ihan hiilen värinen, rouheinen ja vasta rannoilta sula. Seison hetken pihamaalla, ja vielä kun kyykin ohralaarin edessä tunnen, kuinka veret lähtivät liikkeelle ja sinä lempo teit poltinmerkkisi jalkaani, siihen ulkopintaan juuri polven alapuolelle.
Ei voi olla totta. Houkkako minä olen? Sinä olet naitu mies ja minä toiselle luvattu. Kaavin puolukkasaavista hapanta kokonaista marjaa, puren rikki, enkä sylje pois.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
188