Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Kukkutimurusia

Tyyppi
satukokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kukkutimurusia

Pienet säkit selässä juosta vilistivät pikkuiset keltamekkoenkelit etsimään kukkutimurusia.
Heille oli sanottu näin:
- Etsikääpä rakkaat keltamekkoenkelit kukkutimurusia, sillä niitä kyllä on. Monet ihmiset sanovat, ettei kukkutimurusia ole ja kulkevat suu mörröllään ja silmät tuikeina. Noukkikaa säkit täyteen kukkutimurusia ja tyhjentäkää ne sitten mörrittävien ihmisten eteen, että hekin hymyilisivät.
Keltamekkoenkelit olivat innoissaan. Oli hauskaa etsiä kukkutimurusia ja panna ihmiset nauramaan.
Enkelit hajaantuivat eri puolille maata. He kiljuivat riemusta aina kun löysivät uuden kukkutimurusen: lapsen hymyn, pyörivän pallon, linnun liverryksen, veden solinan, sittapörrän surinan, laulun pätkän, kukan tuoksun, pojan juoksun…
Heidän säkkinsä aivan pullottivat kukkutimurusia: asioita, joille voi hymyillä, nauraa, asioita, joista voi kiittää ja riemuita.
Mutta yksi enkeleistä istui puun juurella ja itki. Hän ei ollut löytänyt ainoatakaan kukkutimurusta.
Hänen säkkinsä oli tyhjä ja lurpallaan.
Enkelit, joiden säkit olivat täynnä, tulivat murheisen enkelin luo.
- No mitäs nyt? he kysyivät.
- Ei yhtään kukkutimurusta, niiskutti pikkuinen.
Silloin enkeleistä tomerin katsoi niiskuenkeliä ja sanoi:
- Kuule. Sinä uskottelet, ettei kukkutimurusia olekaan ja siksi et niitä näe. Puhalla se paha ajatus itsestäsi ulos, niin heti löydät ensimmäisen kukkutimurusen.
Niiskuttava enkeli puhalsi puuh, puuh. Ja vielä varmuudeksi puuh, puuh. Hän nousi seisomaan puun juurelle ja puhalsi vielä kerran puuh, puuh.
- No, nyt se meni. Se olikin oikea mörkö ajatukseksi. Ja nyt minä näen jo ensimmäisen kukkutimurusen: te tulitte auttamaan, kun tässä istuin ja niiskutin.
Niin pikkuinen enkeli avasi lurpallaan olleen säkkinsä ja pudotti siihen noukkijaenkelien ystävyyden. Säkki tuli siitä aivan pullolleen, sillä ystävyys on valtavan suuri asia.
- Voi, huudahti enkeli. – Nyt tarvitsisin uuden säkin, sillä löydän loputtomasti kukkutimurusia: tuon västäräkin hauskasti viipertävät varpaat, tuon perhosen kirkasväriset siivet ja tuon ja tuon ja tuon.
Sinä iltana enkelit kävivät kertomassa Jumalalle, että heidän säkkinsä olivat tulleet aivan pullolleen kukkutimurusia. Ja jos olisi ollut enemmän säkkejä, nekin olisivat täyttyneet.
He kertoivat myös, että kun kukkutimurusia oli pudotettu ihmisten eteen, ihmisten oli tullut ihmeen hyvä olla.
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
satuja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
74
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
3. p. 1973