Sykkö, Tuula
Elämäkertatietoa
Perheellinen, aikuiset lapset ja lapsenlapsia.
Filosofian maisteri, tutkija, korkeakoululehtori, sairaanhoitaja
Suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja Joensuun yliopistossa 1974-1981
Kirjoittamisen ohjaajakurssi (Eila Pennanen)Joensuussa 1982
Creative Writing (John Faithfull) Braziers Collegessa Oxfordissa 1983
Kirjoittajakurssi (Asko Sarkola) Helsingissä 1988
Luovan kirjoittamisen opinnot Turun yliopistossa lukuvuonna 2012-2013
SARV:in kurssi kirjoittajan kielenhuollosta Orivedellä 2004, Sodankylässä (Juha Hurme) 2014, Oulussa (Marja-Riitta Vainikkala) 2014
Filosofian maisteri, tutkija, korkeakoululehtori, sairaanhoitaja
Suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja Joensuun yliopistossa 1974-1981
Kirjoittamisen ohjaajakurssi (Eila Pennanen)Joensuussa 1982
Creative Writing (John Faithfull) Braziers Collegessa Oxfordissa 1983
Kirjoittajakurssi (Asko Sarkola) Helsingissä 1988
Luovan kirjoittamisen opinnot Turun yliopistossa lukuvuonna 2012-2013
SARV:in kurssi kirjoittajan kielenhuollosta Orivedellä 2004, Sodankylässä (Juha Hurme) 2014, Oulussa (Marja-Riitta Vainikkala) 2014
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Oppikirja:
Near you (yhdessä Helena Rantasen kanssa). WSOY 1997
Kirjallisuus- ja teatterikritiikkejä eri sanomalehdissa, mm. Karjalainen, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat
Mukana kokoomateoksissa:
Ikkunalla keltainen kukka, Atrain kustannus 2015.
Yli sillan yli rajan : Brahean Kriivareiden antologia, 2017.
Near you (yhdessä Helena Rantasen kanssa). WSOY 1997
Kirjallisuus- ja teatterikritiikkejä eri sanomalehdissa, mm. Karjalainen, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat
Mukana kokoomateoksissa:
Ikkunalla keltainen kukka, Atrain kustannus 2015.
Yli sillan yli rajan : Brahean Kriivareiden antologia, 2017.
Tekstinäyte
"Naziran elämä on hänen perheensä. Ensin lapsuusperhe ja 13-vuotiaasta asti oma perhe. Sukujen kesken on tapana sopia avioliitto morsiamen ollessa vielä lapsi, jotta vältytään kunnianloukkauksilta, kun mies on puolustamassa ja vartioimassa naisen kunniaa. Perinteisesti nainen on miehensä omaisuutta siinä missä karja ja muu materiaalinen omaisuus. Naisen elinympäristö on kodin seinien rajaama, ja kodin ulkopuolella nainen liikkuu vain miehensä tai miespuolisen sukulaisen kanssa. Kotona nainen voi riisua kaiken muun paitsi kasvot ja käsiterät peittävän hijabin tai burkan. Naisen kunniasta riippuu suvun kunnia, ja naisen elinympäristö on kodin seinien rajaama. Nazira tietää perinteet ja toimii niiden mukaan kaikissa elämäntilanteissa. Kun perhe voi hyvin, hän voi hyvin.
Viimeiset vuodet Naziran elämä on ollut vaikeaa ja erilaista, muukalaisena ja kaukana kotimaasta. Hänen ei ole tarvinnut hakea vettä kylän kaivolta eikä leipoa leipää eikä muutoinkaan hankkia ruokatarvikkeita. Ne asiat hoitaa hänen miehensä, joka myös valmistaa ruoan. Nazira ei ymmärrä vieläkään, mitä oikeastaan tapahtui ja miksi hänen kotinaan on rivitalon kolmio. Pakolaisuuden alkuaikoina kului viikkoja eikä hän tiennyt, oliko yö vai päivä. Eikä hän tiedä oikein vieläkään, kun talviaikaan on päivälläkin hämärää. Vaikka hän sen tietäisi, ei sillä olisi mitään merkitystä. Hän nukkuu huonosti joka tapauksessa, näkee painajaisia ja kärsii. On näkyviä ja näkymättömiä kivun muotoja. Nazira katselee paperisia lääkeannospusseja, joita on kertynyt. Osa pusseista on tyhjiä, osassa on vielä jotakin lääkettä. Hän ei tiedä mitä. Luku- ja kirjoitustaidottomana hänen on ollut vaikea olla vieraalla maalla. Hänen liikkumisensa kodin ulkopuolella on mahdollista vain miehen seurassa. Näin oli kotimaassa tapa ja näin täälläkin.
[Ikkunalla keltainen kukka. Atrain kustannus 2015, s. 186-187]"
Viimeiset vuodet Naziran elämä on ollut vaikeaa ja erilaista, muukalaisena ja kaukana kotimaasta. Hänen ei ole tarvinnut hakea vettä kylän kaivolta eikä leipoa leipää eikä muutoinkaan hankkia ruokatarvikkeita. Ne asiat hoitaa hänen miehensä, joka myös valmistaa ruoan. Nazira ei ymmärrä vieläkään, mitä oikeastaan tapahtui ja miksi hänen kotinaan on rivitalon kolmio. Pakolaisuuden alkuaikoina kului viikkoja eikä hän tiennyt, oliko yö vai päivä. Eikä hän tiedä oikein vieläkään, kun talviaikaan on päivälläkin hämärää. Vaikka hän sen tietäisi, ei sillä olisi mitään merkitystä. Hän nukkuu huonosti joka tapauksessa, näkee painajaisia ja kärsii. On näkyviä ja näkymättömiä kivun muotoja. Nazira katselee paperisia lääkeannospusseja, joita on kertynyt. Osa pusseista on tyhjiä, osassa on vielä jotakin lääkettä. Hän ei tiedä mitä. Luku- ja kirjoitustaidottomana hänen on ollut vaikea olla vieraalla maalla. Hänen liikkumisensa kodin ulkopuolella on mahdollista vain miehen seurassa. Näin oli kotimaassa tapa ja näin täälläkin.
[Ikkunalla keltainen kukka. Atrain kustannus 2015, s. 186-187]"