Kirkolle

Volter Kilven kirja »Kirkolle» kuvailee saaristopitäjän asukkaiden matkaa yhteisellä kirkkoveneellä kirkolle. Tekijä katselee kotiseutunsa kansaa hyväntahtoisesti ja myötämielisesti, vaikka ei pyrikään salaamaan yleisinhimillisiä heikkouksia, joita näissäkin näkee ja havaitsee olevan. Kuvaus on pikkupiirteitä esittelevää, usein samaa moneen kertaan toistavaa. Luonteenomainen, varsinkin hymyilyä herättävä havainto kerrataan monesti ja tällä tyylikeinolla saavutetaankin melkoista tehokkuutta. Mutta tilaa ja aikaa se vie ja paisuttaa muutenkin monisanaista esitystä suuresti. Kielenkäyttö on Volter Kilven erikoista lajia, samaa, jota hän on käyttänyt jo kahdessa aikaisemmassa saaristolaiskuvauksessaan. Lauseet ovat hyvin pitkiä, ne voivat venyä sivun ja parinkin pituisiksi, ja sanastossa on hyvin paljon sellaista, joka on joko paikallismurteeseen kuuluvaa tai tekijän sommittelemaa. Tällainen tyyli tekee kirjan paikoitellen, varsinkin luonnon kuvausten kohdalta raskaaksi lukea. Kertomuksessa on monia erinomaisia kohtia, jotka kohottavat teoksen arvon korkealle. Sellaisia ovat esim. nuoren Siljan sielunliikkeiden kuvaus, kertomukset Toistalon kapteenista ja kapteenskasta sekä muutamien vanhusten kuvaamiset. Havainnollisuudessa, psykologisessa sattuvaisuudessa ja huumorin oivallisuudessa ne kielenkäytön merkillisyydestä huolimatta ja toiselta puolen sen ansiosta ovat runouden mestarinäytteitä.