Honka-Hallila, Helena
Elämäkertatietoa
Opiskelin Turussa kansatiedettä ja haaveena oli tekstiilitutkimus, mutta kuinka ollakaan arkielämän historian moninaisuus alkoi kiinnostaa. Siihen vaikutti professorini Ilmar Talve, jonka oppilaana saamani historian ja kansatieteen, oikeastaan arkielämän historian, näkökulma innoitti tähän teollisen ajan elämän moninaisuuden tutkimiseen. Silloin totuin tekemään kenttätöitä, havainnoimaan ja haastattelemaan. Monesti vertaileva tutkimus haastatteluineen tutustumiskäynteineen ja kirjallisine lähteineen antaa kokonaiskuvan asioista. Näin mennyt maailma herää eloon.
Vuodesta 1988 alkaen olen päätoimisesti tehnyt tilaustyönä erilaisia historiatutki¬muksia ja tekstiilitutkimuksia. Sivuaineena luin arkeologiaa. Sitä kautta tuli ensimmäinen kokemus tietokirjailijan työstä, sillä avustin professori Unto Saloa, kun hän kirjoitti vanhemmasta rautakaudesta Suomen historia -kirjasarjaan. Se ei ollut omaa itsenäistä työtä vaan työtä toisen johdolla, mutta siinä tuli kuitenkin esiin monia asioita, jotka ovat tärkeitä. Työtä tehtiin tietyssä aikataulussa ja tekstille oli asetettu rajat. Kirjan työsti valmiiksi ammattitaitoinen toimitus, joka muokkasi tekstiä ja hankki upeat kuvat. Lopputulos oli komea.
Tämän jälkeen olen tehnyt useita paikallisyhdistysten historioita kuten Kotkan Sos.dem. Työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriaa tai Ylöjärven historiaa, ja tämän pohjalta kotiseutuoppikirjan 3–6-luokkalaisille.
Moni toteaa työstäni, että se on varmaan mielenkiintoista. Niin se onkin. Pääsee tutustumaan erilaisiin paikkoihin, teollisuuslaitoksiin, veturiin, järjestelyratapihaan, paperitehtaaseen ja vaikka mihin. Saa haastatella erilaisia ihmisiä. Saa tutkia monenlaisia lähteitä arkistoissa ja kirjastoissa, lukea sanomalehtiä ja etsiä pienpainatekokoelmista helmiä. Tämä on vapaata yrittäjän toimintaa, vapaata tiettyyn pisteeseen saakka mutta toisaalta vastuullista, sillä työ pitää tehdä. Menen aamulla työpöydän ääreen, lähden arkistoon tai kirjastoon. Työ sujuu parhaiten virkeillä aivoilla aamusta. Tämä on kokopäivätyötä.
Toisaalta tähän työhön liittyy vapaus. Jos jonain päivänä ajatus ei kulje tai koko kirjoitettavan kirjan rakenne ei toimi niin voi lähteä käymään torilla ja kauppahallissa tai mennä kangaspuiden ääreen tekemään luovaa työtä. Minulle luova työ, käsityö- ja puutarhaharrastus, on vastapaino tutkimus- ja kirjoitustyölle. Olen voinut eri tahoilta saamieni apurahojen avulla toteuttaa tekstiilitutkimushaaveitani. Olen tehnyt kirjoja kirjailusta, kudonnasta, nyplätyistä ja muistakin pitseistä.
(Helena Honka-Hallila 2016)
Palkintoja:
Tietokirjailijapalkinto, Suomen tietokirjailijat ry 2011
Kotiseututyön ansiomitali, Suomen Kotiseutuliitto 2016
Tämän jälkeen olen tehnyt useita paikallisyhdistysten historioita kuten Kotkan Sos.dem. Työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriaa tai Ylöjärven historiaa, ja tämän pohjalta kotiseutuoppikirjan 3–6-luokkalaisille.
Moni toteaa työstäni, että se on varmaan mielenkiintoista. Niin se onkin. Pääsee tutustumaan erilaisiin paikkoihin, teollisuuslaitoksiin, veturiin, järjestelyratapihaan, paperitehtaaseen ja vaikka mihin. Saa haastatella erilaisia ihmisiä. Saa tutkia monenlaisia lähteitä arkistoissa ja kirjastoissa, lukea sanomalehtiä ja etsiä pienpainatekokoelmista helmiä. Tämä on vapaata yrittäjän toimintaa, vapaata tiettyyn pisteeseen saakka mutta toisaalta vastuullista, sillä työ pitää tehdä. Menen aamulla työpöydän ääreen, lähden arkistoon tai kirjastoon. Työ sujuu parhaiten virkeillä aivoilla aamusta. Tämä on kokopäivätyötä.
Toisaalta tähän työhön liittyy vapaus. Jos jonain päivänä ajatus ei kulje tai koko kirjoitettavan kirjan rakenne ei toimi niin voi lähteä käymään torilla ja kauppahallissa tai mennä kangaspuiden ääreen tekemään luovaa työtä. Minulle luova työ, käsityö- ja puutarhaharrastus, on vastapaino tutkimus- ja kirjoitustyölle. Olen voinut eri tahoilta saamieni apurahojen avulla toteuttaa tekstiilitutkimushaaveitani. Olen tehnyt kirjoja kirjailusta, kudonnasta, nyplätyistä ja muistakin pitseistä.
(Helena Honka-Hallila 2016)
Palkintoja:
Tietokirjailijapalkinto, Suomen tietokirjailijat ry 2011
Kotiseututyön ansiomitali, Suomen Kotiseutuliitto 2016
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tuotanto:
Tiutinen — Kotkan esikaupunki 1900—1943, Kymenlaakson maakunta¬museon julkaisuja 1988
100 vuotta kotkalaista työväenliikettä 1992
Kerava muuttuu, Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta 1992
Eteenpäin 1905—1988, Työväen ja pienviljelijäin äänenkannattajasta sosialide-mokraattiseksi ykköslehdeksi 1995
Tiutinen — Kotkan esikaupunki 1900—1943, Kymenlaakson maakunta¬museon julkaisuja 1988
100 vuotta kotkalaista työväenliikettä 1992
Kerava muuttuu, Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta 1992
Eteenpäin 1905—1988, Työväen ja pienviljelijäin äänenkannattajasta sosialide-mokraattiseksi ykköslehdeksi 1995
Ylöjärvi 1869—1994. 1996.
Artikkelit "Vesilahden esihistoria", ja "Vesilahti ja vesilahtelaiset 1869—1996, kirjassa Vesilahti 1346—1996 (toim. Helena Honka-Hallila)1996
Kunnia kaikkensa antaneille, Vesilahtelaiset sodissa 1939—1945, toim. Helena Honka-Hallila 1996
Ylöjärvi, kotiseutuoppikirja 1997
Peltolan kesät 1997
Turun Liiketyöntekijät 1907—1997. 1997
Esa ja Anna, Vesilahden Ärölän suvun ja talon vaiheita, toim. Helena Honka-Hallila. 1997
"Vuossatojen perintö", Perniön museo 1930—2000. 2000
Riihimäki — hyvien yhteyksien kaupunki, Riihimäki 1960—2000. 2000
Meidän Unkari, Suomi-Unkari Seura, toim. Helena Honka-Hallila. 2000
Helena Honka-Hallila - Katri Sulonen - Maija Uusitalo, Kotien kätköistä, Kirjonta¬malleja Varsinais-Suomesta 2000
Lasten kesät, Lasten Kesä ry 1952-2000. 2002.
Unkaria Turussa, Suomi-Unkari Seuran Turun osasto 1951-2001. 2002
Veljeysliike, Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto 1946-. 2003.
Sata sarkaa, Varsinaissuomalainen maaseutu ja maatalous 1904-2004
Eduskunta sosiaalisena työyhteisönä, teoksessa Miten eduskunta toimii, Suomen eduskunta 100 vuotta 6. 2006
Sata vuotta vaalien sosialidemokratiaa, Kymen sosialidemokraattinen piiri 1906 – 2006. 2006
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Valkokirjontaa kotien kätköistä, Kirjontamalleja Varsinais-Suomesta. 2007
Vankalla pohjalla, PAM – Liikealan Turun seudun osasto ry 1907-2007. 2007
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Villakirjontaa kotien kätköistä. 2009
50-kesäinen Lomakoti Tammilehto 2009
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Kesäistä kotien kätköistä 2010.
Orimattilan historia III, 1900-luku 2010
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Ristipistoja kotien kätköistä 2011.
Ryijystä räsymattoon, Perinnekäsitöitä sisustajalle 2011
Helena Honka-Hallila – Juhani Piirainen – Markus von Weissenberg, Turun puutarhanäyttelyt – Åbo trädgårdsutställningar 1841 – 2012. 2012
Suomalaista nyplättyä pitsiä 2012.
Työväen raittiusliike 100 vuotta, Hyvien elämäntapojen jäljillä 2014
Pitsiaarteita aikojen takaa, Tykkimyssyt ja niiden pitsit, Sirkka Jalonen & työryhmä, toim. Helena Honka-Hallila 2014
Ristiin kierto, Pitsinnypläys ammattikäsityöstä harrastukseksi 2015
Pyhtään historia 1743 – 2014. 2015
Pyttis historia 1743 – 2014. 2015
Pitsit sukua keskenään 2016.
Artikkelit "Vesilahden esihistoria", ja "Vesilahti ja vesilahtelaiset 1869—1996, kirjassa Vesilahti 1346—1996 (toim. Helena Honka-Hallila)1996
Kunnia kaikkensa antaneille, Vesilahtelaiset sodissa 1939—1945, toim. Helena Honka-Hallila 1996
Ylöjärvi, kotiseutuoppikirja 1997
Peltolan kesät 1997
Turun Liiketyöntekijät 1907—1997. 1997
Esa ja Anna, Vesilahden Ärölän suvun ja talon vaiheita, toim. Helena Honka-Hallila. 1997
"Vuossatojen perintö", Perniön museo 1930—2000. 2000
Riihimäki — hyvien yhteyksien kaupunki, Riihimäki 1960—2000. 2000
Meidän Unkari, Suomi-Unkari Seura, toim. Helena Honka-Hallila. 2000
Helena Honka-Hallila - Katri Sulonen - Maija Uusitalo, Kotien kätköistä, Kirjonta¬malleja Varsinais-Suomesta 2000
Lasten kesät, Lasten Kesä ry 1952-2000. 2002.
Unkaria Turussa, Suomi-Unkari Seuran Turun osasto 1951-2001. 2002
Veljeysliike, Kristillisten Sosialidemokraattien Liitto 1946-. 2003.
Sata sarkaa, Varsinaissuomalainen maaseutu ja maatalous 1904-2004
Eduskunta sosiaalisena työyhteisönä, teoksessa Miten eduskunta toimii, Suomen eduskunta 100 vuotta 6. 2006
Sata vuotta vaalien sosialidemokratiaa, Kymen sosialidemokraattinen piiri 1906 – 2006. 2006
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Valkokirjontaa kotien kätköistä, Kirjontamalleja Varsinais-Suomesta. 2007
Vankalla pohjalla, PAM – Liikealan Turun seudun osasto ry 1907-2007. 2007
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Villakirjontaa kotien kätköistä. 2009
50-kesäinen Lomakoti Tammilehto 2009
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Kesäistä kotien kätköistä 2010.
Orimattilan historia III, 1900-luku 2010
Helena Honka-Hallila – Maija Uusitalo, Ristipistoja kotien kätköistä 2011.
Ryijystä räsymattoon, Perinnekäsitöitä sisustajalle 2011
Helena Honka-Hallila – Juhani Piirainen – Markus von Weissenberg, Turun puutarhanäyttelyt – Åbo trädgårdsutställningar 1841 – 2012. 2012
Suomalaista nyplättyä pitsiä 2012.
Työväen raittiusliike 100 vuotta, Hyvien elämäntapojen jäljillä 2014
Pitsiaarteita aikojen takaa, Tykkimyssyt ja niiden pitsit, Sirkka Jalonen & työryhmä, toim. Helena Honka-Hallila 2014
Ristiin kierto, Pitsinnypläys ammattikäsityöstä harrastukseksi 2015
Pyhtään historia 1743 – 2014. 2015
Pyttis historia 1743 – 2014. 2015
Pitsit sukua keskenään 2016.
Tekstinäyte
Kymijoen ylittävät sillat olivat vuonna 1851 niin huonossa kunnossa, että kyyditykset Loviisan ja Haminan välillä kulkivat Liikkalan, Mämmälän, Viialan ja Kouvolan kautta. Vuonna 1876 Pyhtäällä oli 22 virstaa yleistä tietä, 49 virstaa kyläteitä. Paikkakunnalla oli neljä puusiltaa, joiden yhteenlaskettu pituus oli 610 kyynärää. Lauttoja ei ollut. Seuraavana vuonna siltoja kunnostettiin ja uudistettiin. Osa siltarakenteista tehtiin kivestä. Kuvernöörin kertomuksessa vuonna 1879 sanotaan, että Pyhtäällä oli 3½ kivisiltaa 675 kyynärää ja 6 puusiltaa 75 kyynärää.
Pyhtään kunnan ja valtion viranomaisten välillä oli 1900-luvun alussa keskustelua siitä, kenelle kuului Ahvenkosken rajasillan hoito. Pyhtään kunnan mielestä se kuului valtiolle ja kunnan antamassa selityksessä todettiin, että sillanhoitoon ei ole Pyhtään kunta osoittanut tilien mukaan koskaan varoja. Lisäksi ”vanhimmat kunnan asukkaat eivät myöskään muista että Pyhtään kunta konsanaan olisi kustantanut mainitun sillan ylläpitoa, ja kun paikkakunnalla liikkuvan vanhan tarun mukaan, – sillä ajalla, jolloin Kymijoen läntinen suuhaara, jonka yli silta johtaa, muodosti valtakunnan rajan, siltaa hoitivat ja maalasivat sotilaat, vuoroin ruotsin sekä venäjän, niin olleen kokouksella ollut täysi syy kun se on väittänyt että silta on ylläpidetty valtiolta.”
Vanha kuninkaantie oli 1900-luvun alussa mutkainen ja huonossa kunnossa. Pyhtäällä Pien- ja Suur-Ahvenkosken puusillat kaipasivat kunnostusta. Pien-Ahvenkosken silta oli hävitetty vuoden 1918 sodan aikana ja se oli korjattu väliaikaisesti. Suur-Ahvenkosken puusilta oli rakennettu 1840-luvulla ja sen jälkeen siitä oli uusittu vain kansilankkuja. Ne korvattiin vuosina 1926–1927 rakennetulla uudella Savukosken ylittävällä 47 m pitkällä teräsbetonisella kaarisillalla, jonka rakensi kööpenhaminalainen Christiani & Nielsen. Vuolaan Savukosken yli rakennetun sillan valutyöt jouduttiin tekemään itsekantavien telineiden avulla. Niiden pystytys, rakennusaineiden kuljetus ym. tehtiin Savukosken yli rakennettujen noin 20 metriä korkeiden rautaristikkopylväiden varaan rakennetun köysiradan avulla. Uuden sillan takia myös tietä jouduttiin uusimaan. Ahvenkoskeen oli suunnitteilla vesivoimala, jonka takia tien kulku piti muuttaa.
Pyhtään kunta joutui vuosien kuluessa maksamaan kirkonkylän sillan korjauksia. Valtio rakennutti omalla kustannuksellaan uuden betonisillan kesällä 1922. Siltakylänjoen yli rakennettiin uusi silta vuonna 1924.
Maantien talvinen kunnossapito oli talollisten vastuulla ja heille oli jaettu tieosuudet. Anton Falk kertoi, että kruunun maantien aurauksessa saattoi pari taloa lyöttäytyä yhteen. Pyhtäällä kahdeksan taloa teki yhteisen lumiauran, jonka kustannukset jaettiin talon suuruuden suhteessa. Iso talo saattoi ajaa lumiauraa kolmella hevosella ja kolmella miehellä. Pienemmät talot lyöttäytyivät yhteen, jotta saivat auran liikkeelle. Pahimmilla lumimyrskyillä kaikki olivat mukana ja työhön tarvittiin erilaisia työkaluja. Se, joka oli ajanut viimeiseksi, merkitsi viivan puumerkkinsä kohdalle ja vei viestikapulan (budkaveln) eteenpäin seuraavalle. Talviajan kunnossapito oli tärkeää, sillä rekikeleillä oli parempi kuljettaa isoja kuormia. Silloin vietiin isoja rahtikuormia vietiin kaupungeista toiseen. Anton Falk kertoi, että hänen isoisänsä Henrik Mattsson Falk (s. 1826) kävi kolme kertaa Pietarissa hevosella ja reellä. Hän ajoi rahtia.
Maantien piti olla kunnossa, sillä rahtien lisäksi kyyditykset kulkivat sitä kautta. Ennen Kotkan rautatietä Rantatie oli vilkas. Pyhtään kahdessa kestikievarissa oli vuonna 1877 vakituisesti kahdeksan hevosta, varalla oli 11 ja tilattavissa kahdeksan. Hevoskyytiä tarvittiin tasaisesti ympäri vuoden. Tuona vuonna tilattiin yhteensä 2078 hevoskyytiä. Rautatie Kouvolasta Kotkaan valmistui vuonna 1890. Kotkassa alettiin 1920-luvulla suunnitella toista ratayhteyttä, joka kulkisi rannikkoa pitkin. Asiasta pyydettiin vuonna 1928 myös pyhtääläisten lausuntoa. Kunnanvaltuusto muistutti lausunnossaan, että rannikkorata hanke oli ollut esillä jo ennenkin. Rata olisi tärkeä, sillä se yhdistäisi teollisuuspaikkakuntia muihin liikennekeskuksiin ja -väyliin. Myöhemmin HELI-radaksi muuttunut hanke oli mukana suunnitelmissa ja näkyi 2000-luvun alussa moottoritiesuunnitelma-kartoissa.
(Pyhtään historia)
Vanha kuninkaantie oli 1900-luvun alussa mutkainen ja huonossa kunnossa. Pyhtäällä Pien- ja Suur-Ahvenkosken puusillat kaipasivat kunnostusta. Pien-Ahvenkosken silta oli hävitetty vuoden 1918 sodan aikana ja se oli korjattu väliaikaisesti. Suur-Ahvenkosken puusilta oli rakennettu 1840-luvulla ja sen jälkeen siitä oli uusittu vain kansilankkuja. Ne korvattiin vuosina 1926–1927 rakennetulla uudella Savukosken ylittävällä 47 m pitkällä teräsbetonisella kaarisillalla, jonka rakensi kööpenhaminalainen Christiani & Nielsen. Vuolaan Savukosken yli rakennetun sillan valutyöt jouduttiin tekemään itsekantavien telineiden avulla. Niiden pystytys, rakennusaineiden kuljetus ym. tehtiin Savukosken yli rakennettujen noin 20 metriä korkeiden rautaristikkopylväiden varaan rakennetun köysiradan avulla. Uuden sillan takia myös tietä jouduttiin uusimaan. Ahvenkoskeen oli suunnitteilla vesivoimala, jonka takia tien kulku piti muuttaa.
Pyhtään kunta joutui vuosien kuluessa maksamaan kirkonkylän sillan korjauksia. Valtio rakennutti omalla kustannuksellaan uuden betonisillan kesällä 1922. Siltakylänjoen yli rakennettiin uusi silta vuonna 1924.
Maantien talvinen kunnossapito oli talollisten vastuulla ja heille oli jaettu tieosuudet. Anton Falk kertoi, että kruunun maantien aurauksessa saattoi pari taloa lyöttäytyä yhteen. Pyhtäällä kahdeksan taloa teki yhteisen lumiauran, jonka kustannukset jaettiin talon suuruuden suhteessa. Iso talo saattoi ajaa lumiauraa kolmella hevosella ja kolmella miehellä. Pienemmät talot lyöttäytyivät yhteen, jotta saivat auran liikkeelle. Pahimmilla lumimyrskyillä kaikki olivat mukana ja työhön tarvittiin erilaisia työkaluja. Se, joka oli ajanut viimeiseksi, merkitsi viivan puumerkkinsä kohdalle ja vei viestikapulan (budkaveln) eteenpäin seuraavalle. Talviajan kunnossapito oli tärkeää, sillä rekikeleillä oli parempi kuljettaa isoja kuormia. Silloin vietiin isoja rahtikuormia vietiin kaupungeista toiseen. Anton Falk kertoi, että hänen isoisänsä Henrik Mattsson Falk (s. 1826) kävi kolme kertaa Pietarissa hevosella ja reellä. Hän ajoi rahtia.
Maantien piti olla kunnossa, sillä rahtien lisäksi kyyditykset kulkivat sitä kautta. Ennen Kotkan rautatietä Rantatie oli vilkas. Pyhtään kahdessa kestikievarissa oli vuonna 1877 vakituisesti kahdeksan hevosta, varalla oli 11 ja tilattavissa kahdeksan. Hevoskyytiä tarvittiin tasaisesti ympäri vuoden. Tuona vuonna tilattiin yhteensä 2078 hevoskyytiä. Rautatie Kouvolasta Kotkaan valmistui vuonna 1890. Kotkassa alettiin 1920-luvulla suunnitella toista ratayhteyttä, joka kulkisi rannikkoa pitkin. Asiasta pyydettiin vuonna 1928 myös pyhtääläisten lausuntoa. Kunnanvaltuusto muistutti lausunnossaan, että rannikkorata hanke oli ollut esillä jo ennenkin. Rata olisi tärkeä, sillä se yhdistäisi teollisuuspaikkakuntia muihin liikennekeskuksiin ja -väyliin. Myöhemmin HELI-radaksi muuttunut hanke oli mukana suunnitelmissa ja näkyi 2000-luvun alussa moottoritiesuunnitelma-kartoissa.
(Pyhtään historia)