Sisäinen vihollinen
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
2/1974
Teosarvio
Persson, Christer: Sisäinen vihollinen.
Näennäisedistyksen vaaroista varoittavan ja ympäristönsuojelun asialla olevan nuoren ruotsalaisen Christer Perssonin esikoisromaani 'Lohikäärmeentappaja' (suom. 1971) oli Ruotsissa ilmestymisvuotensa kiitetyimpiä. Tässä toisessa teoksessaan hän esittää tulevaisuudennäkymänä maailman, jossa luonnon tuho on jo tapahtunut ja ihmisen olemassaolo on toistaiseksi turvattu suurkaupungeissa, joissa elämää rajoittavat rankat ja ehdottomat säännöt. Mikään järjestelmä ei kuitenkaan tekijän mukaan ole rikkumaton, sillä sen ulko- ja osin myös sisäpuolelle jää tai sysätään joukko ihmisiä, jotka säilyvät hyväksymällä primitiivisemmän elämänmuodon - näin olen ollut tulkitsevinani tekijän sanoman. Helppolukuinen ja vaivattomasti ymmärrettävä tämä uusi teos ei näet mielestäni ole. Tieteis- tai juoniromaanin keinoin se ei oikeastaan toimi lainkaan eikä se esikoisromaanin tapaan ole avoin ympäristönsuojeluvetoomuskaan, koska keskeisin pohdiskelu näyttää kohdistuvan vallan ja sen ulkopuolelle jäämisen mahdollisuuksiin.
Näennäisedistyksen vaaroista varoittavan ja ympäristönsuojelun asialla olevan nuoren ruotsalaisen Christer Perssonin esikoisromaani 'Lohikäärmeentappaja' (suom. 1971) oli Ruotsissa ilmestymisvuotensa kiitetyimpiä. Tässä toisessa teoksessaan hän esittää tulevaisuudennäkymänä maailman, jossa luonnon tuho on jo tapahtunut ja ihmisen olemassaolo on toistaiseksi turvattu suurkaupungeissa, joissa elämää rajoittavat rankat ja ehdottomat säännöt. Mikään järjestelmä ei kuitenkaan tekijän mukaan ole rikkumaton, sillä sen ulko- ja osin myös sisäpuolelle jää tai sysätään joukko ihmisiä, jotka säilyvät hyväksymällä primitiivisemmän elämänmuodon - näin olen ollut tulkitsevinani tekijän sanoman. Helppolukuinen ja vaivattomasti ymmärrettävä tämä uusi teos ei näet mielestäni ole. Tieteis- tai juoniromaanin keinoin se ei oikeastaan toimi lainkaan eikä se esikoisromaanin tapaan ole avoin ympäristönsuojeluvetoomuskaan, koska keskeisin pohdiskelu näyttää kohdistuvan vallan ja sen ulkopuolelle jäämisen mahdollisuuksiin.