Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Henkka Virtanen on 10 vuotta, ihailee Sherlock Holmesia ja pitää kaverinsa J.K. Kivimutkan kanssa etsivätoimiston haarakonttoria. Henkka on Etsivätoimisto Henkka & Kivimutkan Aivot, Kivimutka sen tylympi jäsen. Tiedossa on tiukkoja tilanteita ja kimurantteja käänteitä, kunhan toimisto saa työrauhan äidin valvonnalta, isän urheiluhulluudelta ja Kauko Mäyhköltä, 8 v. Sarjan aloitusosassa tutkimuskohteena on vakava rikos, koska naapurin orapihlaja-aidasta löytyvät sukkahousut, mutta ei niiden omistajaa. Toisessa osassa rakastuminen on lähinnä väärinkäsitys, mutta siitä seuraa, että Kivimutka ampuu Henkan ritsalla aidan yli näkymättö-män lommon naapurin miehen turbomaasturiin. Vakava rikos sekin.
(Karisto)
(Karisto)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Moi, mä olen Henri ja mä olen FBI:n mies. Se tarkoittaa, että mä selvitän rikoksia yhdessä mun kaverini J. K. Kivimutkan kanssa. Sekin on FBI:n mies, mutta mä olen sen pomo, koska mä keksin yleensä rikokset.
Niin kuin esimerkiksi tiistaina.
Se oli murha. Mä olin silminnäkijä.
Mä pääsin tiistaina koulusta kahdelta. Kun mä olin saattanut luokkakaverini Karate-Kipin Vatupassinkadulle ja olin kuunnellut selvityksen kurkkulyönnin anatomiasta eli tekniikasta eli en mä oikeastaan tiedä mistä, mä suunnistin kotiin. Heti kohta kotikadulle käännyttyäni mun silmäni todistivat hyytävää tapausta.
Ruskeat sukkahousut roikkuivat orapihlaja-aidassa Pumpputien 12:n kohdalla, paikassa johon niillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa.
Se oli sillä selvä, oli tapahtunut murha. Aita oli rouva Luukan ja housut murhatun naisen, kenenkäs muun. Ruumista ei näkynyt, mutta muuten tapaus oli jo lähellä ratkaisuaan. Koska sukkahousut olivat pienet ja rouva Luukka oli paksu, rouva ei ollut murhan uhri. Se oli joku muu, laihempi.
Tässä mä painotan, että puhe on nimenomaan PAKSUSTA rouvasta. Ketään ei saanut sanoa lihavaksi eikä jäädä tuijottamaan ja osoittamaan sormella. Niin äiti oli opettanut. Mutta paksu on eri asia kuin lihava. Paksussa ei ole mitään pahaa. Paksu voileipä on hyvä. Talvella pidetään paksuja vaatteita.
Ja jos joku ihminen, yleensä jonkun äiti tai sellaiseksi rupeava, on paksuna, sitä onnitellaan tapauksen johdosta.
Niin kuin esimerkiksi tiistaina.
Se oli murha. Mä olin silminnäkijä.
Mä pääsin tiistaina koulusta kahdelta. Kun mä olin saattanut luokkakaverini Karate-Kipin Vatupassinkadulle ja olin kuunnellut selvityksen kurkkulyönnin anatomiasta eli tekniikasta eli en mä oikeastaan tiedä mistä, mä suunnistin kotiin. Heti kohta kotikadulle käännyttyäni mun silmäni todistivat hyytävää tapausta.
Ruskeat sukkahousut roikkuivat orapihlaja-aidassa Pumpputien 12:n kohdalla, paikassa johon niillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa.
Se oli sillä selvä, oli tapahtunut murha. Aita oli rouva Luukan ja housut murhatun naisen, kenenkäs muun. Ruumista ei näkynyt, mutta muuten tapaus oli jo lähellä ratkaisuaan. Koska sukkahousut olivat pienet ja rouva Luukka oli paksu, rouva ei ollut murhan uhri. Se oli joku muu, laihempi.
Tässä mä painotan, että puhe on nimenomaan PAKSUSTA rouvasta. Ketään ei saanut sanoa lihavaksi eikä jäädä tuijottamaan ja osoittamaan sormella. Niin äiti oli opettanut. Mutta paksu on eri asia kuin lihava. Paksussa ei ole mitään pahaa. Paksu voileipä on hyvä. Talvella pidetään paksuja vaatteita.
Ja jos joku ihminen, yleensä jonkun äiti tai sellaiseksi rupeava, on paksuna, sitä onnitellaan tapauksen johdosta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
151