Dagen vänder

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Alkukieli

Tekstinäyte

Elokuun kuistilla

Pöytä alkaa olla vanha, seisoo epävakaasti
haristuneilla jaloillaan. Saranat löystyvät,
lakatut pinnat halkeilevat, natina kuuluu
kun joku sattuu töytäisemään.
Iltakin on vanha, haisee vanhoilta lehdiltä,
lepiltä, vattupensailta. Vihreys
on alkanut kangistua ja siitä on vaikea löytää
kukan kukkaa, edes hiukkasen hohtavaa,
unohtuneelta tuoksuvaa kuin kuolleitten sukupolvien kesähuoneet -
niissä tuoksuivat vanhat vaatteet, muskotti tai puupurut
kosteuden turmelemien tapettien alta rapatuissa puutaloissa.
Jotain juuttunutta, sokkoa työntyy ajatuksia pitkin mieleen:
milloin elokuinen hämärtyvä tyven,
milloin levoton kuvien päällekarkaus, kuin joku vento vieras
vaatisi kiireesti lehteilemään albumia,
ryhmäkuvia ihmisistä - harvoin maisemia,
rehottavia kuin tämä tässä, kun
ruovikko on pitempää kuin koskaan, vedessä kelmu siitepölyä
ja pöydällä lamppu ja sen valokehässä
lasi, aikakauskirja, lehtiä. Vanhaa kaikki.
Siitä missä istun näen ruohottuneen polun,
vuosia jotka kasvavat umpeen, hiljaisuutta joka kasvaa umpeen.
Joku sanoo radiossa: »Neuvostoliittoja USA eivät ole valtioita
sanan varsinaisessa merkityksessä, ne ovat valtaryhmittymiä
jotka pitävät selviönä että ne omistavat maailman.»
ja vähän myöhemmin: »Suomi ei ole mikään huono museo.»
Hämärä tulee nopeasti, kierrän lampunsydäntä alemmas,
istun hetken ja totuttelen silmiä yöhön.
Vanhat miehet tarrautuvat valtansa kahvoihin väsymyksen
ja tottumuksen voimalla, ja yöperho törmäilee lampunvarjostimen
avutonta vanhaa karttaa vasten.
Minä en istu missään ihan huonossa museossa.
Puhallan lampun sammuksiin. Tulee pimeä, sitten harmenee.
Joku soutaa äänettömin aironvedoin, laskee
lahoon laituriin joka kelluu taivaan ja maan
valtojen rajassa. Tuttu, rakas ääni:
»Minä menen suoraan maate, älä istu liian kauan ylhäällä,
sinulle tulee vilu.» Otan pyyheliinan,
menen alas rantaan, laiturille polvilleni,
huuhtelen kasvot. Hiljaista heikkoa tuulta,
lepoa kuulolla.

Päivä kääntyy (Dagen vänder, 1983)
Suomentanut Tuomas Anhava
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Kustantaja