Jatulintarhan arvoitus

Joni meinaa tylsistyä mökillä kuoliaaksi ja niinpä hän lähtee kokeilemaan optimistijollaa omin päin. Aallokkoa on kuitenkin liikaa, ja vene kaatuu. Joni ehtii ajatella: ”Minä hukun”.

Joni herää rannalla pyöreiden, ruskeiden silmien tuijotukseen. Koira johdattaa Jonin pieneen mökkiin, jossa Joni makaa kuumehoureissaan monta päivää. Merivartiosto käy etsimässä häntä aivan lähistöllä, mutta Joni ei kuule heitä. Parannuttuaan hän huomaa olevansa saarella, eikä muita ihmisiä näy. Mökissä on kuitenkin jonkin verran ruokaa, ja Joni ja koira, jota hän alkaa sanoa Mustiksi, tutkivat saarta, kalastavat ja seuraavat lintuja.

Joni löytää mökistä päiväkirjan, jota on kirjoittanut Wiljami Santala. Paljastuu, että Mustin nimi on oikeastikin Musti ja saari nimeltään Jatulin saari, joka puolestaan on nimetty Jatulintarhan mukaan. Jatulintarhat ovat sokkeloisia rakennelmia, ja saaristolaiset väittävät, että ne ovat jatulien, jättiläisten, rakentamia. On jopa arveltu, että jatulit olisivat kotoisin avaruudesta. Wiljami on löytänyt saarelta jatulintarhan ja Joni lähtee etsimään sitä. Odottavatko esihistorialliset jättiläiset Jatulintarhassa? Pääsevätkö Joni ja Musti saarelta ennen kuin syksy saapuu?
(Päivi / Sivupiiri)


Karkumatka Turun saariston kesämökiltä johtaa optimistijollan haaksirikkoon merellä. Jonin pelastaa neuvokas labradorinnoutaja Musti, jonka kanssa poika joutuu odottamattomiin seikkailuihin autioksi jääneellä Jatulin saarella. Saari on saanut nimensä mystisestä kivilabyrintista, Jatulintarhasta. Kuka sen on rakentanut? Mustin kanssa Joni alkaa selvittää arvoitusta.

Tietokonepelien maailmassa seikkailemaan tottunut Joni kiinnostuu saarella luonnon ja avaruuden mysteereistä. Ehkä Jatulintarha onkin ollut merkki tai viesti jossain ulkoavaruudessa asuville oudoille olennoille?
(WSOY)