Laitinen, Väinö

Kirjailijan muu nimi

Laitinen, Väinö Olavi

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Opinnot: Tietomiehen työteknikko, Hämeenlinnan ammattikoulun opisto.

Harrastukset: kynäily, lenkkeily, veteraanikuorotoiminta ja loikoileminen.
Väinö Laitinen on julkaissut proosaa menneestä elämänmenosta ja osallistunut lukuisiin yhteisjulkaisuihin.

Laitinen tuntee perusteellisesti romaaniensa aihepiirin, ja niiden lähtökohta onkin hänen kokemuksissaan. Kummassakin kirjassa on kartta tapahtumapaikoista, Ritosalmen kylästä ja Ritojärven tienoista. Esitys sujuu kauttaaltaan ilmeikkäänä ja luontevana, ja osuvasti kuvattujen henkilöiden keskustelu on nasevaa. Kertoja antaa näkökulman kyläläisille, usein lapsillekin.

Ajan aatteet ja kansanliikkeet valottuvat kirjoissa sellaisina, kuin ne olivat Keski-Suomessa 1900-luvun alkukymmeninä. Laitinen kertoo elinvoimaisesta maaseudusta ja sen ihmisiä. Hevos- ja maamiesten töiden kuvaus on yksityiskohtaista. Miehet ovat miehiä, ja emännät osaavat taiten hollata heitä kaidalla tiellä. Työtavat nykyaikaistuvat vähitellen, ja järjestö- ja yhteistoiminta käy kyläläisiltä. Osuuskauppaväki pitää kokouksia ja järjestää juhlia, ja seurantalolla tapahtuu. Koulun joulujuhlatkin kokoavat kylän väkeä yhteen.

Länneltä lähtenyt kertoo eloisasti 1920-luvun alkupuolesta, jolloin parrukauppa kukoistaa ja kansanvalistaja liikkuu kylillä. Nousun aikaa jatkaa kuvausta hiljalleen nykyaikaistuvasta kylästä. Elintaso kohoaa, ja paranevat kulkuyhteydet helpottavat elämää mutta alkavat myös houkutella nuoria muualle.

Katriina Kajannes

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat:
Piennarpoluilta elämän tielle : Armis-antologia. [Vieno Kalliola] 1994.
Heilimon aikaan : Armisantologia II. [M-L Kalliola etc.] 1995.

Tekstinäyte

Kotimatka jäi monen lapsen mieleen ikimuistoisesti, sillä hevoset, jotka olivat kylmässä talvi-illassa jo kauan seisoneet ja pitkästyneet, ravasivat nopeasti kotiin päin. Kilpa-ajoksi meni monen hevoskunnan kotimatka. Arimpia kyydissä olijoita pelotti. Paremmat juoksijahevoset ohittelivat hitaampia, että lumi pöllysi ja reet aivan hipoivat toisiaan. Vahinkoja ei kuitenkaan sattunut. Hevoset hikoilivat ja korskuivat innoissaan, kun kilpailumieli nousi niillekin. Osansa varmaan oli silläkin, että jokaisen hevosen valjaissa oli kiinnitetty aisakello, tiuku tai kulkuset setolkkaan. Kaunista kuunnella, kuin konsertissa istuisi, vaan hevosia se hermostutti lisäämään vauhtiaan.
[Länneltä lähtenyt, Keski-Suomen kirjailijatalon julkaisuja 1992, s. 159]