Kuunsokea

Näytelmän muotoon sovitettu runoelma. Näytöksiä on neljä ja jokaisessa niissä ”kohtauksia”, jotka edellyttävät näyttämön muutosta 14 kertaa. Myös sekin seikka, että muutamat kohtaukset sisältävät vain puoli kymmentä lyhyttä repliikkiä, osoittaa, että teosta ei ole ajateltukaan näytelmän tavoin esitettäväksi. Eikä runoelma muutenkaan ole sellainen, että se soveltuisi näyttämölle. Vaikka henkilöitä on runsaasti, niistä vain pari kolme on sellaista, että ne juonen kannalta olisivat tarpeellisia. ja juoni on sekin melkein olematon. Kuutamo tekee miehen sokeaksi kuukauden ajaksi; tämä huikentelevainen mies vetelys, etaisiä meriä purjehtivan laivan salamatkustaja, haikeana soittelee ja laulelee; nuori tyttö säälistä rakastuu häneen, ja kun kotiranta ja eronhetki lähestyvät, hyppää mereen ja hukkuu; mies, joka tekijän käsissä on äkkiä muuttunut kauneuden palvojaksi, tekee samoin. Kaikki on heikosti perusteltua ja koko runoelma jättää lukijan tyhjäksi ja välinpitämättömäksi. Ainoaksi ansioksi kirjalle mielestämme jäävät muutamat lyyrilliset, irralliset puheenvuorot siellä täällä.