Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Alava, Kaarina

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Satakunnan kirjailijat
On sama kuin
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
näytelmät
Muut teokset (kuvittajana)
Tyyppi
fyysinen teos
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät:

Päivä satumaan prinssinä 1946

Uudenvuoden hupailu 1946

Simpukkapoika ja koralliprinsessa. Teoksessa Kuussa kummittelee. Otava 1949

Ullan uni 1954
Tekstinäyte
Kaarina päätti lähteä hakemaan alakerrasta romaaninsa. Hän ei kuitenkaan sytyttänyt sähköä, vaan hiipi hiljaa hämärässä alas portaita. Mitä se oli??? Kuistilta ulko-oven takaa kuului selvästi askeleita. Isä ja äiti eivät tule tuolla tavoin.
Asia selvisi Kaarinalle silmäräpäyksessä: Hän laskeutui hiljaa alemmaksi. Vetäytyen kuistille antavan ikkunan verhojen taakse hän silmiään siristellen tuijotti ulos hämärään yöhön. Kuistilla liikkui joku!
Kaarina painautui ihan litteäksi seinän viereen ja tirkisteli kauhuissaan kuistille. Nyt hän erotti siellä miehen hahmon. Mies hiiviskeli varovasti. Nyt hän lähestyi ikkunaa! Kaarina aivan pidätti hengitystään. Mies ei ollut hyvissä aikeissa. Nyt Kaarina näki hänen perääntyvän portaille. Mies näytti miettivän jotakin…
Silloin Kaarina sai rohkeutta. Hän ei itsekään tiennyt mistä. Hän huusi niin paljon kuin ikinä jaksoi: ” Hei, miehet Mikko ja Jukka. Hoi miehet, tulkaa äkkiä tänne. Kuistilla on joku roisto. Mieheet, hooi!” Kaarina huusi aivan päin ikkunaa, joten miehen täytyi kuulla kaikki selvästi.
Siinä samassa tulla tömisti jotakin rappuja alas. Pojat tulivat sieltä aikamoisella rytinällä. Kaarina jatkoi vielä huutoaan: ”Ottakaa pyssyt mukaan!”
Kaarinaa hiukan hämmästytti, kun pojat lähtivätkin siinä samassa kovalla kolinalla takaisin yläkertaan. Sieltä kuului supinaa, mutta Kaarina seurasi tarkkaan miestä, joka oli lähtenyt juoksemaan kovaa vauhtia kellaria kohti. Totisesti, mies oli kuin olikin pelästynyt hänen huutoaan! Mutta nyt tapahtui kummia. Kuului laukaus, toinen, kolmas ja vielä muutamia lisää. Kesti hetken aikaa, kun Kaarina tajusi, ettei rosvo ampunut, vaan pojat olivat lasketelleet sarjan laukauksia pienoiskiväärillä.


(Jukan ja Mikon seikkailut 1957)