Ensimmäinen piiri
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
3/1971
Teosarvio
Solženitsyn, Aleksander. Ensimmäinen piiri. Romaani.
Viime vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinnon yhteydessä on tekijästä ja tästä romaanista puhuttu ja kirjoitettu niin runsaasti ja monitahoisesti, ettei suppeassa tilassa uutta sanottavaa löydä. Siksipä kertauksen vuoksi tämä. Venäläisistä vankiloista, erikoisleireiltä ja rintamilta koottu valtiollisten vankien ryhmä - eteviä insinöörejä ja teknikoita etupäässä - kokee uuden erikoisvankilansa Danten Jumalaista näytelmää mukaillen ensimmäiseksi piiriksi, paratiisia epäilyttävästi muistuttavaksi helvetin ylimmäksi ja parhaaksi kehäksi. Vangit saavat suhteellisen vapauden suunnitellessaan Stalinille uutta, salaista puhelin- ja tiedotusjärjestelmää, mutta silti he yhä ovat vankeja ja vailla välttämättömiä yksilönvapauksia. Tässä laajassa kollektiiviromaanissaan tekijä puhuu lähinnä yksilönvapauden ja oikeuksien puolesta byrokratiaa ja mitä tahansa pakkojärjestelmää vastaan, osoittaa loistavin ketjureaktioin yksityisten toimintojen ja asioiden heijastusliikkeen byrokratian eri portaissa aina lähtökohdasta vanhenevaan, sairaaseen Staliniin saakka ja tekee naurettavaksi suurjärjestelmien mekaanisuuden. Ihmiskuvaajana Solženitsyn on avara ja humaani silloinkin, kun suomii omanvoitonpyyntiä ja nöyristelyä. Tämä on tähänastisista hänen teoksistaan kriittisin ja vahvimmin yhteiskuntasatiirinen.
Viime vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinnon yhteydessä on tekijästä ja tästä romaanista puhuttu ja kirjoitettu niin runsaasti ja monitahoisesti, ettei suppeassa tilassa uutta sanottavaa löydä. Siksipä kertauksen vuoksi tämä. Venäläisistä vankiloista, erikoisleireiltä ja rintamilta koottu valtiollisten vankien ryhmä - eteviä insinöörejä ja teknikoita etupäässä - kokee uuden erikoisvankilansa Danten Jumalaista näytelmää mukaillen ensimmäiseksi piiriksi, paratiisia epäilyttävästi muistuttavaksi helvetin ylimmäksi ja parhaaksi kehäksi. Vangit saavat suhteellisen vapauden suunnitellessaan Stalinille uutta, salaista puhelin- ja tiedotusjärjestelmää, mutta silti he yhä ovat vankeja ja vailla välttämättömiä yksilönvapauksia. Tässä laajassa kollektiiviromaanissaan tekijä puhuu lähinnä yksilönvapauden ja oikeuksien puolesta byrokratiaa ja mitä tahansa pakkojärjestelmää vastaan, osoittaa loistavin ketjureaktioin yksityisten toimintojen ja asioiden heijastusliikkeen byrokratian eri portaissa aina lähtökohdasta vanhenevaan, sairaaseen Staliniin saakka ja tekee naurettavaksi suurjärjestelmien mekaanisuuden. Ihmiskuvaajana Solženitsyn on avara ja humaani silloinkin, kun suomii omanvoitonpyyntiä ja nöyristelyä. Tämä on tähänastisista hänen teoksistaan kriittisin ja vahvimmin yhteiskuntasatiirinen.