Sihvonen, Ilmi

Kirjailijan muu nimi

Sihvonen, Ilmi Maria Annikki

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

pakinakokoelmat

Elämäkertatietoa



Ilmi Sihvonen on pakinoitsija. Hän julkaisi lehdissä pakinoita 1950-luvulta lähtien, ja lisäksi hän on mukana lukuisissa antologioissa. Sihvonen on kirjoittanut myös kolumneja sekä kirja-, teatteri- ja elokuva-arvosteluja.

Ruumisräähkä ja muita valituksia sisältää Ilmi Sihvosen pakinoita ajalta 1951–1994. Toimittaja Paula Rantamaa on tehnyt hyvää työtä sijoittaessaan tekstit osastoihin teemoittain. Kirjan käyttökelpoisuutta lisää tieto kunkin pakinan ilmestymispäivästä, foorumista ja nimimerkistä.

Sihvosen nimimerkit Meijän äiti, Lissu ja Lahtiska poikkeavat jossain määrin toisistaan: heillä on jokaisella hivenen erilainen aihepiiri ja sanomisen tapa. Alkuun Sihvonen kirjoittaa Meijän äitinä ja Lissuna enimmäkseen lasten touhuista. Joskus teksti rakentuu lasten keskustelusta, aiheena vaikka runous. Ensimmäisestä pakinasta lähtien Sihvonen on naseva, taitava ja valmis kirjoittaja, vaikka saikin kosolti kirjoittajakoulutusta vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Lahtiskan ja Ilmi Sihvosen nimellä olevat pakinat havainnollistavat maailman muuttumista vuosikymmenestä toiseen. Jyväskylän asioita käsittelevissä pakinoissa Sihvonen painottaa pyrkimystä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten yhdenvertaisuuteen. Kaupunki valottuu toiselta kannalta kuin Keskisuomalaisessa kirjoittaneen Joelin pakinoissa.

Erityisen kiinnostavia ovat Lahtiskan ja Ilmi Sihvosen kirjoitukset aiheista, joita puidaan tänäänkin lehdissä, televisiossa ja netissä. Sihvosen pakinat työstä ja työttömyydestä, mediasta ja vanhusten kohtelusta ovat poikkeuksetta tasokkaita.

Vanhusten asema on Ruumisräähkässä painokkain kysymys. Ilmi Sihvoselta ilmestyi siitä myös tutkimusseminaarin 1992 seminaarityö Ajatuksia, havaintoja ja kokemuksia ikääntyneiden leskiäitien elämästä. Se on Jyväskylän ikääntyvien yliopiston julkaisu.

Katriina Kajannes



Ilmi Sihvonen o.s. Pisilä

Harrastukset: Jyväskylän ikääntyvien yliopisto

Luottamustoimet:
Jyväskylän työväenteatterin kannatusyhdistyksen sihteeri.

Kirjallisuuspalkinnot ja -apurahat:
Jyväskylän kaupungin kulttuurilautakunnan kohdeavustus pakinakokoelman työstämiseksi ja painattamiseksi 1995.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tietokirjallisuus:
Ajatuksia, havaintoja ja kokemuksia ikääntyneiden leskiäitien elämästä. Jyväskylän ikääntyvien yliopiston julkaisuja 4. Jyväskylän ikääntyvien yliopisto 1992.

Antologiat:
Kynäri 2. Keski-Suomen Kynäri 1979.
Elämän vuodenajat : ikääntyvien yliopiston kirjoittajaseminaarin satoa (toim. Marja-Leena Koppinen). Jyväskylän kesäyliopiston julkaisuja 1. Jyväskylän kesäyliopisto 1989.
Elämän vuodenajat : ikääntyvien yliopiston kirjoittajaseminaarin satoa 2 : Minussa mennyt ja tuleva (toim. Marja-Leena Koppinen). Jyväskylän kesäyliopiston julkaisuja 2. Jyväskylän kesäyliopisto 1992.
Irtisanottujen istunto : työttömyyskokemuksia ja -tunteita 3 maanosasta runoina (koonnut Pentti Törmälä). Mendoservo 1993.
Raapaisu elämän kirjaan : Arvokas ikä,
ikä arvoonsa -kirjoitustapahtuman satoa (toim. Pirkko Aro). Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys : Edita 2000.

Muu tuotanto:
Pakinoita:
Nimimerkillä Meijän äiti Työn Voimassa 1951 -.
Nimimerkillä Lissu Suomen Sosialidemokraatissa 1952.
Nimimerkillä Lissukka Kuluttajain lehdessä 1954
Nimimerkillä Lahtiska Kansan Lehdessä 1979 ja Vastin-lehdessä 1981
Nimimerkillä Ippa pakinoi Keski-Suomen Viikossa
Lisäksi pakinoita Väen Sanomissa 1978 ja Kulttuurilehti Vanassa 1979.
Sihvosen kantaaottavia kolumneja vuosien varrella julkaistu eri lehdissä, lisäksi elokuva-, teatteri- ja kirjallisuusarvosteluja.

Tekstinäyte

Meneillään olevan Vanhusten viikon teemana on ”turvallisuus tavaksi”. – Siinä onkin teemaa kerrakseen, sillä mitä meitä vanhoja auttavat kakkukahvit ja koreat sanat, jos perusturvallisuus puuttuu. Paradoksiksi voisi sanoa tilannetta, jossa ne, jotka ovat aikanaan olleet jakamassa turvallisuutta muille, ovat ikäännyttyään sitä vailla. Tämä turvattomuus ei aina välttämättä näy ulospäin, sillä siitä ei passaa puhua ääneen.
[Ruumisräähkä ja muita valituksia, 1995, s. 47/Lahtiska, Vastin 9.10.1986]