Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kivinen kello

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Mallan vanhempien unelma luonnonmukaisesta elämästä mummonmökissä järven rannalla osoittautuu odotuksia raskaammaksi. Elämä onkin yllättävän hankalaa ilman sähköä ja vesijohtoa. Vanhempien riidan jälleen alkaessa Malla päättää tehdä kävelyretken mökin takana olevaan metsään. On vuosi 1977.

Kun Malla palaa takaisin mökin pihaan, on aika syöksähtänyt 26 vuotta eteenpäin. Malla on aivan sama kuin ennenkin, mutta kaikki muu hänen ympärillään on muuttunut. Hylätty mökki ja naapurissa asuva vanha Aulis ovat hänen ainoita kiinnekohtiaan entiseen. Kaupungista Malla löytää vanhempansa ja pikkuveljensä Jaakon, jota ei ole koskaan aiemmin tavannut. Toisin kuin vanhempansa lapsenasteelle jäänyt 19-vuotias Jaakko tunnistaa heti sisarensa.

Nykyajan eurot, tietokoneet, puhelimet, televisiot ja kodinkoneet ovat Mallasta käsittämättömiä, mutta suurempi ongelma on, miten hän saisi vanhempansa tunnistamaan itsensä. Kun selittämättömät tapahtumat valtaavat vanhan kotimökin pihapiirin, alkaa Malla epäillä, että ratkaisu voisi löytyä sieltä mistä aikanytkähdys alkoikin.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Retrohenkinen aikamatka seitsemänkymmentäluvulta nykyaikaan.

Eletään 1970-lukua. Kolmetoistavuotiaan Mallan perhe on muuttanut maalle omavaraistalouteen, mutta elämä ei suostukaan olemaan sellaista paratiisia kuin aluksi tuntui. Erään riidan päätteeksi Malla juoksee suin päin metsään. Hän harhailee aikansa, kunnes löytää takaisin kotimökkiin ja huomaa kummastuksekseen, että talo on selvästi ollut autiona kymmeniä vuosia. Järkytys on täydellinen, kun Malla löytää vanhan lehtileikkeen, jonka mukaan hän itse on kadonnut jäljettömiin heinäkuussa 1977!
Vähitellen Malla tajuaa tulleensa 2000-luvun alkupuolelle. Hänen isänsä ja äitinsä ovat eronneet, maailma on muuttunut kummalliseksi ja vanhaa kotimökkiäkin uhkaa purkutuomio. Ainoat elävät olennot, jotka tuntevat Mallan, ovat omissa maailmoissaan elävä vanha metsuri, lapseksi jäänyt 19-vuotias pikkuveli ja naapurin hevonen, joka sekin on joutunut tähän väärään tulevaisuuteen. Jotkin asiat tuntuvat yllättävän tutuilta, kuten nuorisomuoti, mutta ihmeelliset laitteet kännykästä mikroon hämmentävät tyttöä.

Malla yrittää lähestyä äitiään ja isäänsä, työntyä näiden vieraiksi muuttuneiden ihmisten elämään ja herättää heissä muistoja entisestä, mutta turhaan. Koko ajan hänestä tuntuu, että ratkaisu ihmeelliseen aikasiirtymään piilee vanhan kotimökin pihassa, siinä, mitä talosta on enää jäljellä. Harmaat kivet pihapiirin ympärillä alkavat näyttää yhä merkillisemmiltä. Ja kun kahdestoista kivi löytyy talon kivijalan sisältä, alkaa ikivanha kivinen kello taas toimia.

Marja Luukkosen taitava nuorten fantasiaromaani kietoo lukijan pauloihinsa.
(Tammi)

Päähenkilöt

Tapahtuma-aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Orava juoksi yhä nopeammin. Se melkein lensi yli karhunsammalen, mutta pysähtyi vähän väliä katsomaan Mallaa. Tuletko? Etkö jo tule?
Sienikori painoi ja Malla laski sen paksun kuusen juurelle. Naava kutitti kättä ja harsuuntuneet oksat tiputtivat muutaman neulasen. Kyllä, kyllä minä sitä katson. Mene vain.
Aurinko kulki kulkuaan korkealla puitten yläpuolella. Oli ilta, vaakasuora säde osui oravan käpälään ja leimahti. Pienessä etutassussa oli ohut, kultainen rengas.
"Oletko sinä jonkun lemmikki? Vietkö minua emäntäsi luo?" Orava ei pysähtynyt, vaan kiipesi suoraan männyn runkoa ylös. Nyt se jo vilisti sammalikossa ja nousi rinnettä ylös. Malla seurasi, oli ihan pakko katsoa minne se meni.
Terävähampainen kivikko pakotti hänet kiertämään kauempaa.
Jäkäläkalliota halkoi eläinten polku, sen alapäässä seisoi suurten siirtolohkareitten hiljainen paraati. Miten ne noin säännöllisesti olivatkin asettuneet, harmaat päät pystyssä! Orava oli pysähtynyt kahden lohkareen väliin ja odotti Mallaa. Kuin portinpylväät, välähti mielessä. Nurmikko kivien alapuolella oli tasainen ja voimakas. Orava oli kadonnut, metsätie vilkkui jonkin matkan päässä. Olipa se kovin kapea ja ruohottunut...
Oliko täällä tosiaan noin paljon koivuja? Niitä kasvoi tien puolellakin, oksat kaartuivat vihreänä holvina pään ylle. Missä oli suuri kuusi ja sienikori?
Nyt tie kaartui tutun tuntuisesti. Kolmionmuotoinen kivi pilkotti koivuntaimien takaa, mutta suuren kuusen paikalla oli nuorta metsää. Ja kun Malla tuli kotimökin tienhaaraan, hän löysi vain umpimielisen kuusikon.
Tie kotiin oli kadonnut.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

191

Kustantaja