Joka kerran keksitään

Useimpien, joita kerran on rangaistu, on sen jälkeen vaikea selviytyä elämässä tavallisen rehellisen ihmisen tavoin, tarkoittaa tekijä kirjassa toistuvalla lauseella: »joka kerran keksitään, häntä aina arvellaan». Kirjan päähenkilönä on konttoristi Kufalt, joka on kavalluksesta ollut viisi vuotta vankilassa. Hän on vakavasti päättänyt elää niin, ettei enää joudu oikeuden kanssa tekemisiin. Mutta sukulaiset eivät tahdo enää tietää hänestä mitään, ne ihmiset, jotka hyvän tekevä isyyden nimissä ottavat työhönsä vasta vapautettuja vankeja, käyttävät tätä halpaa työvoimaa hyväkseen häikäilemättömällä tavalla, ja missä hän näiden kynsistä päästyään yrittääkin, aina nousee tie pystyyn. Entisiä vankeja aina epäillään, ja heihin syöpyy tunne, etteivät he enää koskaan pääse takaisin rauhalliseen, rehellisten ihmisten elämään. jollain tavalla vankeus on vioittanut heitä kaikkia korjaamattomasti: he joutuvat ennen pitkään, niinkuin Kufalt, uudestaan vankilaan, elleivät he sitä ennen ole väkivaltaisesti kuolleet. Tekijä ei jätä huomioon ottamatta niitä luonteen ominaisuuksia, joiden johdosta nämä onnettomat ovat joutuneet rangaistaviksi ja sitten ovat kykenemättömiä alottamaan uudestaan, mutta kirja vaikuttaa sittenkin syyttävältä. Vaikka tekijällä on huumorin lahjaa runsaasti, kirja on kaikkea muuta kuin virkistävää luettavaa ja saanee tuskin suurempaa lukijakuntaa. Vain suurimpiin kirjastoihin.