Aho, Taisto

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

kansanrunokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Kun kirjoitin ensimmäisen kirjani Kyl niim pal kärssis saa, sanoi joku: et sinä voi kirjoittaa kirjaa, kun et kuulu piireihin. Sen jälkeen on tullut vielä neljä teatterimuistelmaa, kenties tulee vieläkin, mittava kotiarkistoni on ollut suurena apuna, jotta voi tarkistaa asioiden oikeellisuuden.

Kun kirjoitin fiktion Helvetti saneerattu monet kirjastoihmisetkin epäilivät - osaako hän? - Kuitenkin kirjani ovat levinneet yli Vakka-Suomen, Hämeen ja Satakunnan puolelle, Helsingin seudulle, epäilijätkin ovat hankkineet kirjan. Mahdanko vielä päästä "piireihin".

Joka tapauksessa kirjoittaminen on niin mukava asia, että suunnitteilla on uusi kirja.
Terveisiä lukijoille.

Elämäkertatietoa

s. 4.4.1926 Mynämäellä
k. 19.7.2004 Turussa

Opinnot
kansakoulu

Ammatti
näyttelijä

Harrastukset
harrastus on työ ja työ on harrastus

Palkinnot
Kultainen ansiomerkki 50 vuoden teatterityöstä

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Teatterimuistelmat
Kyl niim pal kärssis saa. Teatterikronikka menneiltä ajoilta. Vissi d'arte 1996
Menolippu. Kertomus pitkän matkan kilvoituksesta teatterissa. Avoin kirja 1999
Pois ovelta tai ammun. Tarina eilisestä, tästä päivästä ja tulevaisuuden toiveista. Avoin kirja 2000
Raunistula Blues. Avoin kirja 2001
Tiilia taalia ja Nummenpakka. Teatteria "kummalkim pual jokke". Avoin kirja 2002

Tekstinäyte

Ote romaanista Helvetti saneerattu


Kylän valtaväylän keskikohdassa oli paasi, jota morokiveksi kutsuttiin. Kivellä istui Piru mustan kissan hahmossa; pesi kasvojaan, koska oli aamu.

Katseli kylälle päin: akat pitivät jo kokoustaan ja maailma laitettiin järjestykseen. Lähitalon hevoskierto lähti pyörittämään riihessä sisällä olevia rattaita, jotka käynnistivät puimakoneen. Hevosen nimi oli Oihonna ja isännän Santeri, joka oli kylän joka toisen miehen nimi.

Tässä kylässä uskovainen Santeri, joka oli niin komea kuin Errol Flynn. Oli akan Santeri. Maijan Santeri, joka leipoi ja paistoi leivän. Naapuri sanoi, että taidat lapsetkin synnyttää, johon Santeri vastasi, että olen tämän talon isäntä enkä kotivävyksi tuotu kuten joku toinen.

Opettaja koulussa kysyi tunnilla, mikä pirun toinen nimi on, johon yksi poika vastasi, että Santeri. Ja sai jälki-istuntoa, opettajakin oli Santeri. Poikaa sanottiin tämän jälkeen "Piru-Santeriksi":

Kunnanjohtajan nimi oli Santeri, mutta hänen emäntänsä kutsui häntä Aleksanteriksi, koska itse oli Aleksantra - ja talon rengin nimi oli Santeri. Rovastia kutsuttiin Rovastiksi, ei voinut kutsua Santeriksi. Naapurikylän kolmen talon isännät yhtä lukuunottamatta olivat Santereita, se yksi oli Jalmari. Toisessa kylässä olisi voinut kokonaisen tien nimetä Santerintieksi.