Tähtien sota

Pelkkä asioiden makrokosmisuus, etäisyyksien paisuttaminen valovuosiksi, ei riitä tekemään banaalista mielenkiintoista. Itse asiassa tämä kirja on suhteellisen naiivi ja lapsellinen tarina aiheesta, johon valitettavasti useimmat science fictionin määrettä itselleen vaativat kirjat jäävät: vallanhimosta ja sodasta. Keisarien juonittelut valovuosien mittasuhteissa tuntuvat absurdeilta: vanha viini ei sovi uusiin leileihin. Ihmisen ei ole annettu kehittyä. Robotit tässä kirjassa sen sijaan ovat kehittyneet, yllätyksellisesti kyllä inhimilliseen suuntaan. See Threepiolla ja Artoo Detoolla on mielipiteitä rumasta ja kauniista, tunteita ja oikkuja. Ja tässä on lopultakin kirjan viehätys. Lukija todella kiinnostuu noista koneveitikoista. Kirjasta tehty filmi on tulossa maailmanmenestyksen saaneena Suomeenkin lähiaikoina. Syy sekä kirjan että filmin menestykseen saattaa olla siinä, että tekijä on palauttanut inhimilliset ulottuvuudet ja pienuuden äärettömän maailmaan.