Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Lolita

Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922-88 (vuosina 1908-21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
2/1960
Teosarvio
Tätä melkoista huomiota sekä muualla että meillä herättänyttä romaania on varsin vaikea arvostella - vaikea yleisestikin ja varsinkin kirjastoon hankkimisen kannalta. Ei näet ole ilman muuta selvää, mitä tekijä on kirjallaan tarkoittanut ja kuinka se vaikuttaa lukijoihin. Sen kylläkin voi ilman muuta todeta, että Nabokov on lahjakas ja tässä hänen kirjassaan on kosolti taidokkaasti, usein ironisesti esitettyjä havaintoja ja ajatuksia. Se ei suinkaan ole helposti avautuva kansanomainen kertomus - sensaatioiden hakijasta se voi tuntua pitkäveteiseltäkin. On väitetty sen kokonaisuudessaan olevan pilaa yliseksualisoidusta, perversiteeteillä keikailevasta muotikirjallisuudesta - mene tiedä, vaikka olisikin. Mutta silloin olisi tapahtunut kuten eräissä muissa tapauksissa etevän kirjailijan lähtiessä leikin tielle: hän luo kuin vahingossa jotakin ainakin paikoitellen aidolta tuntuvaa. Keskenkasvuiseen typerään "nymfettiin" silmittömästi rakastuva keski-ikäinen sivistynyt mies tulee tässä traagilliseksi henkilöksi, sillä alustapitäen ei vain ruumiillisesti vaan myös henkisesti luonnoton suhde on tuomittu päättymään suureen katastrofiin. Traagillinen on tietysti myös onnettomalle uralle saatetun tytön kohtalo. Mutta on kirjaa pidetty myös ajanvieteromaanina, ansaitsemistarkoituksessa kokoonkyhättynä ulkokohtaisena sepitelmänä. Lukijat suhtautuvat romaaniin varmasti monin tavoin: monet hakemalla hakevat siitä pikantteja detaljeja (joita lopultakin on suhteellisen vähän), toiset tuomitsevat sen ilman muuta kauhistuttavan aiheensa perusteella, jotkut ihailevat tyyliä ja nasevia kulttuurikriitillisiä sanankäänteitä, jotakin järkyttävät kuvatut elämänkohtalot, ehkäpä on sellaisiakin, jotka löytävät kirjasta piirteitä omasta itsestään. Tuskinpa teosta loppujen lopuksi voi pitää niin huomionarvoisena, että sitä kirjastoille olisi erityisesti suositeltava, vaan niissä tullaan jos halutaan hyvin toimeen ilman tällaista varmaan monenlaista harmia aiheuttavaa sensaatiokirjan maineen saanutta romaania. Tekijää edustamaan riittäisi käsitykseni mukaan hänen toinen suomennettu kirjansa, hauska Pnin.