Fantastisia kertomuksia

Seitsemäntoista kertomusta joita yhdistää määrätty selittämättömyys, salaperäisyys ja outous, sanalla sanoen fantastisuus. Fantastinen kertomus, jonka eittämätön mestari on Edgar Allan Poe, on sukua sekä kauhutarinalle että sadulle, mutta ei varsinaisesti ole kumpaakaan. Mikä sitten on tämän suuressa maailmassa nykyään niin suositun kertomustyypin omin piirre, tunnusmerkki? Ranskalainen kirjailija Roger Caillois kuvaa sen näin: ”Fantastinen kertomus tunkeutuu vankkkumattomaan todellisuuteen vain voidakseen sen sitäkin helpommin pirstoa. Hetken lyödessä, vastoin kaikkea todennäköisyyttä, kaikkein turvallisimmallakin hetkellä, kirjaimet ilmestyvät seinälle, kuten muinaiselle Babylonian kuninkaalle. Fantastinen kertomus perustuu johonkin outoon ilmestykseen: se mikä ei voi tapahtua, tapahtuukin tarkoin määrätyllä hetkellä, vieläpä sellaisessa tarkoin järjestyneessä maailmassa, josta salaperäisen ja selittämättömän ikuisesti pitäisi olla poissa. Kaikki on kuten tänään ja eilen: rauhallista, hieman banaalia, ei mitenkään epätavallista, ja kuitenkin nyt, yhtäkkiä, mahdoton on läsnä.”