Eläköön tasavalta (Minä, Julina ja suuren sodan loppu)
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
5/1973
Teosarvio
Procházka, Jan: Eläköön tasavalta (Minä, Julina ja suuren sodan loppu)
12-vuotias Olin-poika joutuu v. 1945 määriläisessä kotikylässään ajaksi kirjaimellisesti sodan jalkoihin, koska vetäytyvät saksalaiset ja etenevät venäläiset käyvät tässä rajakylässä viimeisiä, liki mieskohtaisia yhteenottojaan. Poika on kotonaan ja kylässä karaistunut kestämään pieksäntää ja pahoinpitelyä sekä tottunut pitämään puolensa, mutta nämä muutamat päivät vievät hänet sietokyvyn rajoille. Kirja on satuttavimpia kuvauksia lapsen kokemuksista sodassa ja väkivallan kohteena aikuisromaanitkin mukaan luettuina, koska tekijä välittää kaiken niin todesti ja suoraan pojasta itsestään käsin kuin yleensä on mahdollista, ja lukija joutuu siten kipein sydämin eläytymään mukaan. Pojan kokemuksia ei sentamentalisoida, hän ei menetä ihmisyyttään eikä useimmiten myönteisyyttäänkään, mutta ei kirjassa herkkää nuorta lukijaa liioin säästetä. Rakennetapa on keskiverto-nuortenkirjaan nähden melko vaativa takautumakerroksisuudessaan. - Procházka kuoli pari vuotta sitten parhaassa keski-iässä. Suomeksi on aikaisemmin ilmestynyt toinenkin hänen nuorisokirjansa "Tyttö ja hevonen".
12-vuotias Olin-poika joutuu v. 1945 määriläisessä kotikylässään ajaksi kirjaimellisesti sodan jalkoihin, koska vetäytyvät saksalaiset ja etenevät venäläiset käyvät tässä rajakylässä viimeisiä, liki mieskohtaisia yhteenottojaan. Poika on kotonaan ja kylässä karaistunut kestämään pieksäntää ja pahoinpitelyä sekä tottunut pitämään puolensa, mutta nämä muutamat päivät vievät hänet sietokyvyn rajoille. Kirja on satuttavimpia kuvauksia lapsen kokemuksista sodassa ja väkivallan kohteena aikuisromaanitkin mukaan luettuina, koska tekijä välittää kaiken niin todesti ja suoraan pojasta itsestään käsin kuin yleensä on mahdollista, ja lukija joutuu siten kipein sydämin eläytymään mukaan. Pojan kokemuksia ei sentamentalisoida, hän ei menetä ihmisyyttään eikä useimmiten myönteisyyttäänkään, mutta ei kirjassa herkkää nuorta lukijaa liioin säästetä. Rakennetapa on keskiverto-nuortenkirjaan nähden melko vaativa takautumakerroksisuudessaan. - Procházka kuoli pari vuotta sitten parhaassa keski-iässä. Suomeksi on aikaisemmin ilmestynyt toinenkin hänen nuorisokirjansa "Tyttö ja hevonen".