Ahlholm, Olli

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Lehtiartikkeleita nuoruudesta lähtien mm. luonnonsuojelusta, metsäpolitiikasta ja asutustoiminnasta, myös kirja-arvosteluja.

Toimittanut Nikkarilan metsäkoulun 50-vuotisjuhlajulkaisun sekä kurssijulkaisun.

Tekstinäyte

" - Vieläköön kerkiväät Eetu Simolan kaksospojat joutuu sotaan, arvaili emäntä.
- Vielä hyvinnii ennättäät, vastasi pystypäisenä istuva isäntä työnnellen haarukalla perunaa ja tummiksi palvautuneita lihamuruja lautaselta suuhunsa.
- Liian nuoriihan ne nyt vielä ovat, huomautti Eila.
- Niin ovat, van vielä kerkiväät hyvästi mukaan, kerran tämä sota tämmöseksi pitkitty, jatkoi isäntä. - Saksalla on ryssän lyömisessä kova urakka.
- Vaan kyllä oli kesällä tyrmistyttävä tieto se Olli Parviisen kaatuminen... Eila keskeytti välillä syöntinsä ja katsoa maurotti veistä ja haarukkaa käsissään pitäen toisia kohti vähääkään karttelematta. - Minulle sen pojan kuolema on jäänyt ihan lähtemättömästi mieleen... Vasta oli oppikoulussa ja ihan koulupoikana meni upseerikouluun, josta tuli heti vänrikkinä takasi. Ja nyt kun kesällä sota alako, niin joutu linjoille, jossa paikalla kaatu...
Emäntä latskutteli mietteliäästi leipää ja potakkaa suussaan:
- On sitä niihenniil lasten äitillä kestämistä. Jäi vain nuorempi poika Tapio ja Anna-Liisa. Tapion sotaan joutumisesta nyt ei maha olla pelekoo, sen ikäsen. Ei ouk kovin monta vuotta senkään isännän, Jussi Parviisen kuolemasta ja nyt mäni paraimmilleen kouluutettu vanhempi poika. On siinä emännällä surusa kansa olemista...
- Van hyvin uljaasti se on surunsa kantana, huomautti isäntä. - Minä sitä emäntee vasta asemalla näin.

[Huutolainen. Omakustanne 2007, s. 141]"