Henki ja kahleet

Sota-ajasta on kirjoitettu määrättömästi, mutta Suomenlahden eteläpuolelta emme paljoa ole kuulleet. Tässä tuntuu aluksi siltä, että jotain uutta tietoakin olisi saatavissa tuolta aikakaudelta, jolloin Viro menetti itsenäisyytensä, mutta vähin erin tämäkin kirja muuttuu lähes tavalliseksi sotakirjaksi. Se, että kirjoittaja on emigranttivirolainen ja että hän kertoo tapahtumista, joissa on mukana virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia, selittää voimakkaita antipatioita ja antaa kerronnalle meille harvemmin tarjottuja aspekteja. Kuvaus vankileiristä ja paosta sieltä halki laajan Neuvostoliiton on tietyssä mielessä tuttua mutta samalla kuitenkin erilaista kuin ennen luettu. Takautumat ovat sekoittamassa lukijan mukana pysymistä. Alun paatoksellinen isänmaallisuus on tuttua niille, jotka ovat tuon aian eläneet ja sen avulla kestäneet. Virolaisten kohtaloihin emme kuitenkaan tästäkään paljoa lisätietoa saa.