Aurélia

Gerard de Nervalin (1808-1855) pienoisromaani on peräti jännittävä suomennoslöytö huikeiden visuaalisten kuvitelmien ja arkihavaintojen rajamailta, uskonnollisen näkyjen näkijän, herkkähermoisen taiteilijan ja laajalti matkustelleen sekä kirjallisuuteen perehtyneen vaikutelmienkerääjän unenomaisesta todellisuudesta. Nerval oli viime vuosisadan ranskalaisromantikko, jossa on nähty edelläkävijän enteitä tulevien symbolismin ja surrealismin edustajien suuntaan, ja ilmeistä on, että hänen mystiikasta ja salatieteistä ammentava kuvitteluvoimansa tapaa juuri tässä ajassa uudelleen hengenheimolaisia ja vastaanottoalttiutta yli rajojen. Teoksen valmistumisvaiheessa itsemurhaan päätyneen tekijän mielisairauden aiheuttamissa harhoissa ja tervehtymisvaiheiden älyllisissä analyyseissä kuvastelee nerouden ja hulluuden rinnakkaisuus, veljeydenkaipuu, syyllisyydentunto ja lopullisen vieraantumisen kipeys.