Edelläkävijä

Kahlil Gibran pyrkii pysäyttämään lukijansa itsetutkisteluun, ei sokeaan palvontaan. Ja itsetuntemuksen kehittyessä teemme hämmästyttäviä havaintoja: hedelmän sydän voi sulkea sisäänsä myös hedelmän, Gibrania mukaillakseni. Ajatukset hedelmöityvät, kenties uusiinkin suuntiin, meille sopivampiin kuin suoraan kirjasta poimitut. Moni pikkukertomus sisältää runsasta ainesta, jonka pohjalta lähteä. Varoitus yksipuolisuudesta pukeutuu usein erilaisten ja -mielisten repliikkien asuun. Jos kolme sammakkoa suuttuu tulisesti, koska kukaan ei halua myöntää olevansa väärässä, niin samalla tukilla kuin virtaa seilataankin, avaa neljäs suunsa ja sanoo: "Jokainen teistä on oikeassa eikä kukaan ole väärässä. Tukki, vesi sekä myöskin meidän ajatuksemme ovat liikkuvia." Tässä mielessä tulisi tätä libanonilaista ajattelijaa lukea: valikoiden, pysähtyen.