Kellomäki, UllaMari

Kaikki kirjani ovat selviytymistarinoita; päähenkilönä oleva lapsi joutuu elämässään ristiriitatilanteeseen, joka vähitellen laukeaa. Aiheeni olen usein saanut todellisesta elämästä - kuullusta, nähdystä, koetusta. Olen kuvannut mm. erilaisia pelkoja, surutyötä ja luopumista, erilaisuuden hyväksymistä, muutokseen sopeutumista jne. Kirjani ovat myös kehityskertomuksia; niissä lapsi kasvaa vähitellen luottamaan itseensä ja oppii, että uusia tilanteita ei tarvitse pelätä.

Kirjojeni henkilöt elävät paljolti mielikuvitusmaailmoissaan. Minua on aina kiehtonut toden ja mielikuvituksen limittyminen lapsen elämässä. Vaikka kirjojeni lähtökohta on todellisuudessa, niissä aina jossain vaiheessa pujahdetaan fantasian puolelle. Fantasialla, unilla ja leikeillä on tärkeä osuus lapsen ongelmien ratkaisussa. Olen kirjoissani kuvannut myös lapsen ja aikuisen suhdetta - sitä, kuinka ympäristön odotukset ja lapsen näkemys usein ovat ristiriidassa keskenään.

Apua, hirviö ja Kissakesä käsittelevät koulupelkoja. Katoamisleikissä on teemana muutokseen sopeutuminen, Tähtikoirassa taas surutyö pikkupojan joutuessa luopumaan koirastaan. Kirjassa pohditaan menetystä ja kuolemaa myös yleisemmin.
Kirjoistani omakohtaisin on Aurinkopoika, joka kuvaa erilaisuuden hyväksymistä ja ulkomaisen adoptiolapsen sopeutumista uuteen ympäristöön. Sopeutumisprosessi on aiheena myös kirjassa Vilinan salaisuus, joka kertoo pienen itsenäisen tytön ja sijaisäidin suhteesta. Toistuvista kahnauksista huolimatta he viimein oppivat hyväksymään erilaisuutensa ja tulemaan toimeen keskenään.

Tiikerinsilmä on saturomaani, jossa hurja fantasiaseikkailu muuttaa aran pikkupojan elämän. Seikkailun myötä hän pikku hiljaa voittaa pelkonsa ja alkaa luottaa itseensä. Rohkaistuminen ja itsensä voittaminen on keskeinen teema myös saturomaanissa Varjomaan prinssi, joka kuvaa luopumisen haikeutta ja kahden veljeksen suhdetta.

Lastenromaanien ohella olen julkaissut luonto- ja eläinaiheista lyriikkaa (Napaketulla on nappikengät ja Aurinko heitti volttia). Lapsille kirjoittamisen koen haasteena ja hyvin antoisana. Mielestäni heille voi ja pitääkin kirjoittaa yhtä isoista ja tärkeistä asioista kuin aikuisille. Yhtenä motiivina lapsille kirjoittamiseen on halu säilyttää tuntuma siihen lapseen, joka kerran olin ja joka yhä elää minussa itsessäni.

(1995)

Elämäkertatietoa

Ura:
FK (suomen kieli ja kotimainen kirjallisuus)

Äidinkielenopettaja, kustannustoimittaja

Vapaa kirjailija, suomentaja

Lastenkirjojen suomennoksia vuodesta -71

Meriitit:
Suomen Kirjailijaliiton ja Suomen nuorisokirjailijat ry:n jäsen v:sta 1986

P-K:n kirjailjayhdistys Ukrin kunniajäsen vuodesta 1995

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n kunniamaininta teoksesta Aurinkopoika 1987

Ukrin Vuoden kynä koko tuotannosta 1994

Saturomaani Tiikerinsilmä palkittiin Otavan lastenromaanikilpailussa 1992

Tekstinäyte

Tiikerin kulku oli hidastunut pehmeäksi tassutteluksi. Matka eteni töyssähdellen. He olivat harmaiden savimöykkyjen peittämällä tasangolla, jolla kasvoi vain kituliasta piikkipensasta. Maisema oli lohduttoman ankea. Ja tuolla edessä häämöttivät jyrkät louhikkoiset vuoret. Yksi niistä oli kaikkia muita isompi – se näytti kyyryssä istuvalta jättiläiseltä.

- Tuoko on Musta vuori? Matias kuiskasi.
Tiikeri nyökkäsi. – Kun viholliset saapuivat Tigeriaan, he leiriytyivät Mustaan metsään ja laaksoon vuoren varjossa. Ja tuonne vuoren sisälle he siis telkesivät vankinsa. Tiikeri oli hetken vaiti. Se katsoi edessä häämöttävää vuorijättiläistä ja jatkoi:
- Harmailla vuorilla on myös tunneleita, mutta ne johtavat aina jonnekin. Musta vuori on erilainen. Sen sisällä kulkee yksi ainoa käytävä, joka haarautuu eksyttäviksi sokkeloiksi.

[Tiikerinsilmä. WSOY 1994, s. 71]

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Loivamaa, Ismo. BTJ, 1999.