Mantsinen-Vornanen, Martta

Äidin kädestä kiinni pitäen
oviaukossa seisoo lapsonen
takana valo käytävän
edessä katu pimeä.

Se kuvaa koko elämää,
joka lapsella on edessään,
valossa kodin kasvaen
ei näe pimeyttä katujen.

On lämpöä ja rakkautta
ei jää hän koskaan hoidotta,

voi opetella lentämään
kuin linnunpoika pesältään.

Mist’ onpi valo, lämpö tuo
mi lapsoselle turvan suo?
Vain sydämestä äidin sen
min täyttää Rakkaus Ylhäinen.

Ja kerran kun katujaan
joutuu lapsi kulkemaan
on hänen tiensä Valonaan
äidin Usko Jumalaan.

[Rajan runoja. Kansan voima 1985, s. 56]