Mäkelä, Vilho
Tekstinäyte
Toinen tulokas Lehdon perheeseen oli tyttö. Siitä vanhemmat olivat onnellisia. Kumpikin vanhemmista saisi elämän myöhemmässä vaiheessa itselleen seuraa. Olivathan eri sukupuolet perheessä suuri rikkaus. Toisen lapsen syntyminen merkitsi Anitalle paljon lisää työtä. Tilat olivat niin pienet, että lapset herättivät unesta toisensa. Pyykin pesu sekä monet lastenhoitoon liittyvät seikat olivat pienessä asunnossa hankalia. Eniten Anitaa huolestutti se, että heidän, aviopuolisoiden, sopeutuminen tilanteeseen ei tuntunut tapahtuvan odotetulla tavalla.
Anitalle alkoi selvitä, että tässä vaiheessa, kun ihmisten oli otettava todella vastuu omasta elämästä, punnittiin sitä, millaisin eväin ihmiset olivat lähteneet elämänsä taipaleelle. Siinä oli lapsuuskodin perinteillä, jopa perinnöllä, yllättävän suuri merkitys. Jokaiselle ihmiselle lapsuuden koti on elämän arvoista merkityksellisimpiä. Kenenkään kotiasioihin ei pidä taitamattomasti puuttua. Siitä voi olla ikävät seuraukset. Kuitenkin on niin, että lähes jokainen tuo kotinsa perinnön mukanaan omaan kotiinsa. Helposti saatetaan mainita: "Tässä asiassa meillä tehtiin niin." Mutta kotien yksityisluonteiset menettelyt on harvoin mahdollisia siirtää toisen sukupolven toimiksi.
Anita pani merkille, että Pertti kantoi mukanaan kotinsa vaikutteita. Niillä vertailtiin hänen toimiaan omassa kodissa. Usein syntyi erimielisyyttä. Anita oli niin nuori ihminen ja kokematon kodinhoidossa, että hän kyllä oli valmis monissa käytännön toimissa tarkistamaan oppimiaan kotiin liittyviä asioita.
Varsinkin muuan kotielämään liittyvä seikka huolestutti häntä. Pitikö hänen joka asiassa alistua? Eikö hänellä ollut oikeuksia? Eikö hän saanut ratkaista mitään kotiinsa liittyvää tapahtumaa? Tilanne oli niin, että Pertti halusi määrätä ja sanella kaiken.
Tästä syntyi keskustelua. Anita tiesi, miten arka kohta koti Pertille oli. Kuitenkin hän eräässä yhteydessä rohkeni ilmaista käsityksensä Pertin elämän eväistä eli kodin perinnöstä.
- Kun me kävimme sinun kotonasi silloin seurusteluaikaan, panin merkille, että äidilläsi ei teidän kodissanne ollut minkäänlaista sananvaltaa. Hän ei oikeastaan koskaan sanonut mielipidettäänkään. Hän vain kuunteli, mitä isäsi sanoi. Se näytti olevan teillä kaikessa laki, isän mielipide.
Pertin oli vaikea kuulla tällaista omasta kodistaan. Hän vaikeni täysin eikä vastannut mitään. Anita jatkoi vielä.
- Tämä tällainen alistaminen on tehnyt sinustakin liian aran ihmisen. Sinä et uskalla ottaa vastuuta, ja epäonnistumisen pelossa mieluummin vetäydyt erilaisten verukkeiden taakse. Tuo alistamisen tarve on isäsi esimerkin mukaan toimimista.
Keskustelu oli sillä kertaa Pertille liikaa. Hän ei sietänyt tällaista puhetta. Hän tuli puhumattomaksi, ja perheessä alkoi mykkäkoulu. Se laukesi myöhemmin syyttelyyn ja Järvilahden kodin arviointiin. Sieltä löytyi myös monta monia heikkoja kohtia. Niistä keskusteltiin.
(Arjen karikoita 1996)
Anita pani merkille, että Pertti kantoi mukanaan kotinsa vaikutteita. Niillä vertailtiin hänen toimiaan omassa kodissa. Usein syntyi erimielisyyttä. Anita oli niin nuori ihminen ja kokematon kodinhoidossa, että hän kyllä oli valmis monissa käytännön toimissa tarkistamaan oppimiaan kotiin liittyviä asioita.
Varsinkin muuan kotielämään liittyvä seikka huolestutti häntä. Pitikö hänen joka asiassa alistua? Eikö hänellä ollut oikeuksia? Eikö hän saanut ratkaista mitään kotiinsa liittyvää tapahtumaa? Tilanne oli niin, että Pertti halusi määrätä ja sanella kaiken.
Tästä syntyi keskustelua. Anita tiesi, miten arka kohta koti Pertille oli. Kuitenkin hän eräässä yhteydessä rohkeni ilmaista käsityksensä Pertin elämän eväistä eli kodin perinnöstä.
- Kun me kävimme sinun kotonasi silloin seurusteluaikaan, panin merkille, että äidilläsi ei teidän kodissanne ollut minkäänlaista sananvaltaa. Hän ei oikeastaan koskaan sanonut mielipidettäänkään. Hän vain kuunteli, mitä isäsi sanoi. Se näytti olevan teillä kaikessa laki, isän mielipide.
Pertin oli vaikea kuulla tällaista omasta kodistaan. Hän vaikeni täysin eikä vastannut mitään. Anita jatkoi vielä.
- Tämä tällainen alistaminen on tehnyt sinustakin liian aran ihmisen. Sinä et uskalla ottaa vastuuta, ja epäonnistumisen pelossa mieluummin vetäydyt erilaisten verukkeiden taakse. Tuo alistamisen tarve on isäsi esimerkin mukaan toimimista.
Keskustelu oli sillä kertaa Pertille liikaa. Hän ei sietänyt tällaista puhetta. Hän tuli puhumattomaksi, ja perheessä alkoi mykkäkoulu. Se laukesi myöhemmin syyttelyyn ja Järvilahden kodin arviointiin. Sieltä löytyi myös monta monia heikkoja kohtia. Niistä keskusteltiin.
(Arjen karikoita 1996)