Kirjoittelen satunnaisesti joskus paljonkin, etupäässä runoja, mutta myös proosan tapaista arkipäivän kuvausta ja pohdintaa. Ehkä runot ovat ominta aluettani, voimakkaasti tuntevana ja impulsiivisena ihmisenä kykenen tallentamaan tunnetiloja paremmin kuin paneutumaan pitkäjänteiseen tekstiin. Runokirjani "Tuuliperhonen" runot ovat syntyneet 1980-luvun alkupuolella. Ne nousevat tarpeesta ja rakkaudesta menetettyyn erämaakylän rauhaan, ikävästä, vanhempien kuoltua, toisaalta vaikeudesta asettua nykyaikaiseen yhteiskuntaan. Muutos poro- ja luontaistaloudesta tietoyhteiskuntaan tapahtui elämässäni nopeasti. Lapsena menin porolla kouluun tiettömän taipaleen takaa, sähkömaailmaan. Ero vanhemmista. "Tuuliperhosen" pääteema onkin katoavaisuus, kuoleman läsnäolo, joka tekee elämästä arvokkaan.
