Moilanen, Kalle

Pääteoksenani pidän kakkoskirjaani Muisteluksien totuus. Tämä siksi, että muistelukset yleensä kantavat jonkunlaista totuudellista pohjaa, joka voi olla arvokastakin. Katson kalastuksenkin kuuluvan erästys-nimikkeen alle. Mielikuvitus antaa eräkirjoihin tarpeellista, sanoisinko hupia. Sattuipa taivalkoskelainen nuoruuteni kaveri puheilleni ja tuumasi ihan totisella naamalla: "Et kai sinä vain valehtele, kun vejit sen karhunkin kuiville?". Teoksessa on todellakin mielikuvitusta, jopa roppakaupalla. Käynti naapurin puolella ja laskettelu sieltä luonnonvoimia hyväksi käyttäen on hyvinkin mahdollista. Monessa paikassa lukijani voi ajatella ja kysyä itseltään, "saatatko uskoa?".

Metsästys ja kalastus on sellaisenaan luettava pääasiaksi jokaisessa kirjassani. Että miksikö? Metsällä käynti nykyisellään on ollut jo useita vuosikymmeniä harvojen herkkua. Oikea eränkäynti on historiaa nykyisessä muodossaan. Syy siihen ei ole nykyisen erämiehen. Syylliseksi on katsottava "isoa kämmentä" joka Helsingissä lakaisee ja tekee päätöksiä. Kysyn vain, mitä tietää virkamies asioista, kun ei ole tullut käytyä Jyväskylän pohjoispuolella? Kirjojeni tarkoitus on, että lukijakin voisi elää vaikka lyhyen hetken erätunnelmissa ilman ainaista stressiä.

Elämäkertatietoa

Kaarlo Kustaa (Kalle) Moilanen, 25.08.1922 Taivalkoski – 04.04.2004 Kittilä. Piiriasiamies. koulutus: SOK:n liikkeenjohtajakoulutus. Toiminut ammateissa: myymälänhoitaja, myymäläin tarkastaja, pankinjohtaja, Kelan piiriasiamies.

Moilasen kirjoituksia on julkaistu myös Rovaniemen Veljes- ja sairaskodin joulujulkaisussa ja Sotainvalidien Jouluveli-lehdessä. Päätalo Sanomissa julkaistiin v. 1994 kilpakirjoitus "Kalareissu", josta Kalle Moilanen sai kunniamaininnan. Moilanen oli Kalle Päätalon lapsuuden ystäviä.

Vuonna 1997 Halirantti-kokoelma voitti Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailussa pitkän proosan sarjan. Tuomaristo piti teosta pitkän proosan sarjassa ylivoimaisena kypsyytensä ja kieliasunsa aitouden vuoksi ja totesi teoksesta: Vaikka erätarinoita on kirjoitettu paljon, Moilasen kirjassa kukkii omaperäinen huumori syvän luonnon kunnioituksen rinnalla.