Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Niemi, Juuli

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva Pekka Holmström 2010. Otava
Synnyinaika
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
runokokoelmat
Nimi
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Elämäkertatietoa
Juuli Niemi (s. 1981) on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja kirjoittamista Oriveden opistossa. Kirjallisuuden lisäksi tanssi ja teatteri ovat lähellä hänen sydäntään.

Lukukeskus

---

Juuli Niemi on syntynyt 1981. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Käpylän iltaoppikoulusta 1999 ja työskennellyt sen jälkeen tarjoilijana ja tuotantoassistenttina. Nykyisin Niemi opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.

Vapaa-ajalla Niemi käy teatterissa, harrastaa tanssia ja matkustelee.

Juuli Niemen esikoisteos Tara ilmestyi vuonna 2003. Hänen toinen runokirjansa Pitkästä ilosta (2005) kertoo kahdesta aikuiseksi varttuvasta tytöstä ja ystävyydestä täynnä ristiriitoja.

Juuli Niemen novellikokoelma Tule hyvä, sisältää yhdeksän tarinaa nuorista ihmisistä muutoksen edessä.

Juuli Niemi on mukana Runoa! -äänikirjassa (2008), jossa kahdeksan nuorta runoilijaa tulkitsee tekstejään.

Otava

---

Vanhemmat: Tarja Tammelin, Raimo O Niemi

Opinnot: Oriveden Opiston kirjoittajalinja, Opintoja Helsingin yliopistossa (yleinen kirjallisuustiede,poliittinen historia, teatteritiede), draamatekstipaja Teak, avoin yliopisto.

Harrastukset: Teatteri, elokuvat, tanssi ja sekalainen liikunta.

Makuasioita:

Unohtumattomia taide-elämyksiä tulee koko ajan lisää ja niitä on vaikea laittaa järjestykseen. Teini-ikäisenä kävin lähes fanaattisesti elokuvissa ja ystävät alkoivat kartella seuraksi lähtemistä, koska olin aina milloin mistäkin niin vaikuttunut, etten suostunut puhumaan mitään koko loppuiltana.
Kirjat ja lukeminen ovat olleet osa elämää jo perheen kautta, sekä vanhempani että siskoni ovat aina lukeneet paljon ja yhä suosittelemme toisillemme kirjoja; rakastan kirjoja myös esineinä ja ikävöin isäni kirjahyllyä, silloin kun en ole päässyt sitä pitkään aikaan tuijottamaan.

Teatterista on varsinkin viime vuosina tullut entistä tärkeämpi taidemuoto ja onneksi äitini on aktiivinen teatterissa kävijä ja kutsuu minut aina mukaansa. Kuvataide ja museoissa maleksiminen on ihanaa vastapainoa kirjoittamiselle; kuvia ja taideteoksia katsoessani en ikinä mieti pystyisinkö minä vastaavaan, tätä taidemuotoa pelkästään vastaanotan, en tuota.

Mieluisia paikkoja maailmassa on lukuisia ja moni niistä varmasti vielä näkemättä, vaikka matkailu on varsinkin parin viime vuoden aikana ollut aktiivista. Budapest kolahti teini-ikäisenä, Pariisissa on hyvä kirjoittaa, Berliinissä voisi kuvitella asuvansa pidempäänkin. Euroopan ulkopuolella on vielä paljon paikkoja näkemättä, ainoa omatuntoa kalvava asia on lentämisen epäekologisuus. Onneksi on myös koti-Suomen lilliputti-saaremme, jonne aina kesäisin voi vetäytyä viettämään aikaa siskon gourmet-kokkauksien äärelle.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Runoa! (CD-äänikirja), Otava 2008

Juuli Niemi on käsikirjoittanut sisarensa Inari Niemen ohjaaman elokuvan Kesäpaikka (2009).
Tekstinäyte
Ehkä vuosia myöhemmin he tapaavat
ja huomaavat parantuneensa ihon ikävästä.

Toinen heistä pitää ehkä miestä tai lasta kädestä
ja he hymyilevät toistensa silmiin.
Hän oli paras ystäväni, selitetään itsekin hämmästyneenä.

Ehkä Edla ei enää silloin näe unia,
joissa sanoo Magdalle unohtavansa tämän.
Ehkä Magda ei enää huuda siihen ei,
enää ei.

Kodin rauhassa he nojaavat nenää likaiseen ikkunaan,
suunnittelevat sen pesemistä
ja miettivät, kuinka tytöt aina oppivat päästämään päivistä irti.

Edla ja Magda.
Sinä minun, minä sinun.
Ikkunalasiin jää nimien piirtämät hatarat viivat
ja kaksi naista kääntää selkänsä eiliselle ilolle.


(Teoksesta Pitkästä ilosta, Otava 2005)
Lähteitä ja viittauksia
Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.