Katainen, Ulla
Elämäkertatietoa
Ulla Katainen ent. Salmi
Ulla Katainen on prosaisti, jonka romaani Taivaan silmä oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hän on myös toimittanut kirjan ammattikasvatuksen filosofiasta ja julkaissut artikkeleita ja kirja-arvosteluja eri lehdissä.
Romaani Taivaan silmä pohtii aihetta, joka on noussut erityisesti 2000-luvulla yhä näkyvämmin julkiseen keskusteluun, eli maalaisuutta. Suomalaisten suhde siihen on kahtalainen: maaseutua arvostetaan juhlapuheissa, muuten sieltä olevia väheksytään.
Taivaan silmä kuvaa nuorten kannalta 1960-luvun keskisuomalaista kirkonkylää henkilöineen. Kerronta on taitavaa ja niukkaeleistä – koulupäivän ja vapaa-ajan tapahtumat välittyvät tarkkoina havaintoina. Jumppatunnit, eväitten syönti ja muutamin piirroin luotu opettajahahmo riittävät kuvaksi koulupäivästä, ja koti hahmottuu maininnoissa tiskaamisesta, kissasta, silakanperkuusta ja matonpesusta. Yhteiskunta ja ihmisten asenteet paljastuvat kuin huomaamatta.
Tie sivukylältä kirkolle on kuoppainen, ja nuoret ovat erilaisia syrjäseudulla, kirkonkylässä ja pääkaupungissa. Aineellisesti elämä kirkolla ei tosin ole sen rikkaampaa kuin maalla muutenkaan, mutta syrjempää olevia väheksytään. Alentuva suhtautuminen ”maalaisiin” jää kaihertamaan nuoria enemmän kuin isän lähtö keuhkotautiparantolaan. Isä palaa aikanaan, mutta muitten asenne maalaisia kohtaan ei muutu.
Katriina Kajannes
Harrastukset: elokuvat, lukeminen, liikunta ja luonto.
Ulla Katainen on prosaisti, jonka romaani Taivaan silmä oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hän on myös toimittanut kirjan ammattikasvatuksen filosofiasta ja julkaissut artikkeleita ja kirja-arvosteluja eri lehdissä.
Romaani Taivaan silmä pohtii aihetta, joka on noussut erityisesti 2000-luvulla yhä näkyvämmin julkiseen keskusteluun, eli maalaisuutta. Suomalaisten suhde siihen on kahtalainen: maaseutua arvostetaan juhlapuheissa, muuten sieltä olevia väheksytään.
Taivaan silmä kuvaa nuorten kannalta 1960-luvun keskisuomalaista kirkonkylää henkilöineen. Kerronta on taitavaa ja niukkaeleistä – koulupäivän ja vapaa-ajan tapahtumat välittyvät tarkkoina havaintoina. Jumppatunnit, eväitten syönti ja muutamin piirroin luotu opettajahahmo riittävät kuvaksi koulupäivästä, ja koti hahmottuu maininnoissa tiskaamisesta, kissasta, silakanperkuusta ja matonpesusta. Yhteiskunta ja ihmisten asenteet paljastuvat kuin huomaamatta.
Tie sivukylältä kirkolle on kuoppainen, ja nuoret ovat erilaisia syrjäseudulla, kirkonkylässä ja pääkaupungissa. Aineellisesti elämä kirkolla ei tosin ole sen rikkaampaa kuin maalla muutenkaan, mutta syrjempää olevia väheksytään. Alentuva suhtautuminen ”maalaisiin” jää kaihertamaan nuoria enemmän kuin isän lähtö keuhkotautiparantolaan. Isä palaa aikanaan, mutta muitten asenne maalaisia kohtaan ei muutu.
Katriina Kajannes
Harrastukset: elokuvat, lukeminen, liikunta ja luonto.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tietokirjallisuus:
Puheenvuoroja käsityön ja ammattikasvatuksen filosofiasta (toim. Anja Heikkisen kanssa). Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, sarja A; 1993, 3. University of Tampere 1993.
Artikkelit:
Suomi, Viro ja Georg Ots -elokuva (Kanava 4-5/2008)
Puheenvuoroja käsityön ja ammattikasvatuksen filosofiasta (toim. Anja Heikkisen kanssa). Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, sarja A; 1993, 3. University of Tampere 1993.
Artikkelit:
Suomi, Viro ja Georg Ots -elokuva (Kanava 4-5/2008)
Kaksi kieltä - kaksi mieltä? (Kanava 7/2009)
Kirjallisuusarvosteluja ylioppilaslehti Aviisiin vuosina 1973-1975, Hämeen yhteistyöhön 1973-1976 ja Forssan Lehteen 1985-1986
Kirjallisuusarvosteluja ylioppilaslehti Aviisiin vuosina 1973-1975, Hämeen yhteistyöhön 1973-1976 ja Forssan Lehteen 1985-1986
Tekstinäyte
Mäki-Matin kauppa oli heti sillan jälkeen. Vaaleanvihreän talon katto nousi ylöspäin viistona lippana ja ikkunat kiilsivät kuin isot silmät.
Mäki-Matin kahvikin oli huonoa ja siellä ei saanut käydä.
Marjatta oli ennen kaupunkiin menoa mennyt ompeluseuraan, jossa oli Mäki-Matin naisia ja äiti kielsi heti kun se kuuli. Sinne meiltä mennä osuuskaupan kerhoihin, se oli tohissut, ole ennenkään menty.
Mäki-Matin kahvikin oli huonoa ja siellä ei saanut käydä.
Marjatta oli ennen kaupunkiin menoa mennyt ompeluseuraan, jossa oli Mäki-Matin naisia ja äiti kielsi heti kun se kuuli. Sinne meiltä mennä osuuskaupan kerhoihin, se oli tohissut, ole ennenkään menty.
[Taivaansilmä, Otava 1995, s. 125]