Kutvonen, Aleppo

Ison Joen vedet lähtivät laidattomasta erämaasta, osaksi itäisen rajan takaa. Koottuaan voimansa yhteen laajassa järvessä ne syöksyivät kallioita vavahduttavaan rientoon Ison Joen monissa putouksissa ja joutuivat vihdoin Suurkoskeen. Siitä päästyään ne olivatkin jo lähellä levähdyspaikkaansa. Vain vajaa peninkulma vielä matkaa, yksi vallaton kuohahdus, ja ne pääsivät sisämaan avariin selkävesiin tyyntymään. Mutta sitä ennen ne olivat jättäneet suuret määrät tukkeja Suurkosken niskan ulapalle odottamaan siirtoa kosken kahden puolen vastakkain oleviin sahoihin. Ne olivat kuin kaksoset, nuo Kosken sahaliikkeelle kuuluvat Saaren ja Mantereen sahat, ja vaikuttivat elokuun lopun öisessä synkkyydessä kiihdyttävän tenhoavilta, kun niiden melu sekaantui kosken pauhuun ja niiden monilukuisten valojen heijastus hyppelehti kuohuilla.