Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Ahonen, Markus

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Veikko Somerpuro
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Kirjailijan omat sanat
Vaikka elämän tie oli välillä viedä minut muihin töihin, päädyin lopulta tekemään sitä työtä, johon olin itseäni alitajuisesti valmistanut 7-vuotiaasta lähtien: kirjoittamaan. Jälkeenpäin ajatellen noin 6-vuotiaana toimittamani Ruskuharppu-lehti oli kai se suurin alkusysäys lehtimiehen, käsikirjoittajan ja kirjailijan työlleni.
Murrosikäisenä aloitin ihmisten tarkkailun, ympäröivästä maailmasta nappaamieni asioiden sijoittamisen tarinoihin. Koska en ollut suullisesti lahjakas tai muutenkaan kovin puhelias ihminen, keskityin ilmaisemaan itseäni paremmin kirjoittamalla.
Maailman, ympäristön ja ihmisten käyttäytymisen havainnoinnista on tullut vuosikymmenten aikana itselle arkipäiväinen toimintatapa. Silti se on edelleen kiehtovaa. Mikään ei ole hienompaa kuin löytää jokin tarinaan sopiva paikka, idea tai henkilön luonteen osa tavallisella lähiökävelyllä tai asiointikäynnillä.
Joku martinlaaksolaisen vähittäiskaupan hyllyjen välissä huolimattomasti nippeliasiaa kommentoinut rouva ei välttämättä ymmärräkään, miten suurta kirjallisen oivalluksen mielihyvää hänen näennäisesti ei-merkityksellinen kommenttinsa on minulle joskus tuottanut.
Kirjoittamisessa nautin monipuolisuudesta. Pidän ihmisten päänsisäisiin pohdintoihin perehtyvästä intensiteetistä, tuttujen paikkojen kuvaamisesta ja jonkin vaikeankin hahmon herkkyyden löytämisestä.
Pidän kielellä ja sanoilla leikkimisestä. Toivon lukijan samastuvan sydäntäsärkeviin, jopa epäoikeudenmukaisilta tuntuviin tapahtumiin, mutta myös vapauttavan itsensä absurdien tilanteiden myötä nauruun. Laajan skaalan toivon ulottuvan lempeästä humanismista mustaan huumoriin.
Rikosaiheisten romaanieni Meduusan, Palavan sydämen ja Jälkien tapahtumapaikkoina ovat Helsingin lisäksi tutut kasvupaikkani Länsi-Vantaalla. Eri teoksissani vilahtavat myös entiset kotipaikkakuntani Turku ja Heinola. Muissa töissäni kuten novellikokoelmassani Kotipaikkani on rakkaus olen matkannut maailman eri kolkkiin. Yksi näistä itselleni tärkeistä paikoista on kotikyläni Malahide Dublinin pohjoispuolella Irlannissa. Tästä on tullut inspiraationi tyyssija, jonka pystyy haastamaan ainoastaan suomalainen alkusyksyn ilta ulkona tuoksuineen.
Elämäkertatietoa
Vapaana toimittajana ja kirjoittajana työskentelevä Markus Ahonen syntyi Helsingissä, mutta kasvoi Vantaan Martinlaaksossa. Hän opiskeli viestintää ja kotimaista kirjallisuutta Turussa vuosina 1994-2002. Turun lisäksi hän on asunut Päijät-Hämeessä Heinolassa 2002-2005 ja Varsinais-Suomessa Loimaalla 2005-2006 ennen muuttoa Irlantiin. Lapsuuden kesät kuluivat mökillä Hämeenkoskella.
Ahonen on työskennellyt päätoimittajana useissa paikallis- ja kaupunkilehdissä (Kaarina-lehti, Päijät-Häme ja Seutuviikko) sekä tv-käsikirjoittajana.
Markus Ahosen harrastuksiin kuuluvat kirjat, elokuvat, musiikki, kuntoilu sekä "kaikenlaisen usein turhaksi koetun nippelitiedon muistaminen". Hän asuu poikansa kanssa Dublinin pohjoispuolella Malahidessa.

Palkinnot:
Kouvolan dekkaripäivien 10-vuotisjuhlavuoden dekkariromaanikilpailun 3. sija vuonna 2006 romaanilla Meduusa.
Sanomalehtien Liiton paikallislehtikilpailujen ja sivukilpailujen sijoja 1.-3. vuosina 1999-2002.

Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Suomen dekkariseura, jäsen 2006-
Irlannin kirjailijaliitto (Irish Writers' Union), jäsen 2012-
Under Thirty -ohjelman panelisti (uusi irlantilainen fiktio). Dublin City University, 2012-
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Romaanit
Isaksson-sarja:
Meduusa. Rikosromaani. Book Kari, 2006. Uudistettu laitos WSOY, 2016
Palava sydän. Rikosromaani. Myllylahti, 2008. Uudistettu laitos WSOY, 2016
Jäljet: rikosromaani. Smashwords, 2014. Uudistettu laitos WSOY, 2016
Sydämenmurskajaiset: romaani rikoksista ja ihmisistä. WSOY, 2016
Sieluttomat: romaani rikoksista ja omastatunnosta. WSOY, 2019

Lastenkirjat
Haikarasaaren vauvasatama ja muita tarinoita: tarinoita lapsille ja aikuisille. (E-kirja). Smashwords. 2012.
Karkaileva bussi ja kaiken maailman ihmeelliset vempeleet: lastentarinoita. (E-kirja). Smashwords. 2012.

Novellit
My Hometown Named Love. Novelleja. (E-kirja, englanniksi). Smashwords. 2012.
Kotipaikkani on rakkaus. Novelleja (E-kirja). Smashwords. 2012.

Tv-käsikirjoituksia

EVVK. Viihdeohjelma. Fremantle Entertainment Oy, MTV 3, 2004-05.

Liekki. Sketsiohjelma. Solar Filmsin tuotanto, Yle TV 1, 2002. (yhdessä Olli Keskisen kanssa)
Heikoin lenkki. Visailuohjelma. Juontajan tuplalausahdukset kahdelle kaudelle (ei krediittiä). Solar Filmsin tuotanto, MTV 3.

Stand up -komiikka -esityksiä esiintyjille, 2002-04.

Edellisten lisäksi Markus Ahonen on kirjoittanut tuhansia lehtijuttuja, kolumneja ja pakinoita kymmeniin eri lehtiin vuodesta 1994 sekä yksittäisiä juttuja radioon 1995-96.
Tekstinäyte
11.

“Siilitie- Igelkottsvägen”, naisen ääni kovaäänisen nauhalta sanoi, kun metrovaunu jo hidasti.
Hän oli kuullut tuon saman satoja, ellei tuhansia, kertoja. Joka kerta hänestä oli kuulostanut kuin ääni olisi sanonut Igelkottsvigen. Oliko se jokin merkki?
Hän tärisi kauttaaltaan istuessaan ihmisten keskellä. Eivät ne mitään huomanneet. Eivät tärinää ja sisimmästä tihkuvaa pahaa oloa. Ehkä heitä oli monia samanlaisia. Näissä samoissa vaunuissa. Samoissa kaupunginosissa. Saman kaupungin taivaan alla.
Tuntui kuin kuoleman trumpetti olisi soittanut päässä ja halunnut puskea kaiken korvasta läpi yhdellä kertaa. Hän silitti kutiavaa ihoaan. Kädet näyttivät jänteviltä kuin olisivat valmiina kuristamaan jonkun. Tai kaivamaan povitaskusta veitsen. Jos joku sanoisi jotain, hän voisi tehdä sen koska tahansa. Tässä väkijoukossa.
Hetkessä mieli muuttui ja suru syöksyi hänen sisäänsä. Oliko kuolema ottanut vallan jo hänen mielestään? Antanut kaikelle oikeutuksen?
Hän oli istunut metrossa tänään kaksi kertaa ja pelännyt. Ehkä hän oli muistanut väärin?
Ei. Kyllä hän oli kuullut. Ne puheet. Sanat. Kuolema. Poliisi. Teräase. Murha.
Murha!
Hän katsoi väkijoukkoa. Täpötäysi, keinahteleva, vauhtiinsa huristen nouseva vaunu velloi keskustasta mukanaan idän lähiöihin palaavaa työväkeä. Joku opiskelija seisoi kasseineen hänen penkkiään vasten. Seuraavaan välin ahtauteen oli raahattu polkupyöräkin. Mitä joku sillä talvella teki?
Hän katsoi viereensä. Tavallinen pitkään takkiin pukeutunut mummo nosteli silmälasejaan ja luki asemilla jaettavaa ilmaisjakelulehteä. Hän yritti vaivihkaa kurkistella sivusilmällä lehden sivuja. Ei siinä ollut mitään. Ei ollut ehtinyt päivän lehteen. Mummolla oli samanvärinen kassi kuin hänen äidillään aikoinaan.
Vastapäätä istui nuori mies. Pipo oli päässä syvällä. Parta ajettu huonosti. Tämä katsoi haaveillen kaukaisuuteen kuin olisi unohtanut olevansa kaupungissa. Hymyili hetken niin kuin isä silloin, kun elämässä oli raskasta ja pääsi hetkeksi ajatuksissaan jonnekin. Sinne missä kaikkia rakastetaan sellaisina kuin he ovat.
Ei. Ei se niin voinut olla tässä. Vastapäätä oleva nuorukainen tuntui hörähtävän. Mitä sinä siinä höriset? Ei minussa ole mitään nauramista, hän ajatteli. Arveli vastapäisen hörisevän hänen takiaan.
Toisella puolella käytävää istui varhaiskeski-ikäinen nainen nahkainen reppu kädessään. Pläräsi kansiotaan. Läpsytteli sen papereita liian äänekkäästi. Läpsytys kaivautui todellista voimakkaampana ärsytyksenä sisimpään.
Mene pois. Mene pois! Miksi sinut on tuotu minua siihen viereen häiritsemään!
“Itäkeskus- Östra Centrum. Tämä juna jatkaa Vuosaareen”, kaiuttimista kuului.
Ihmisjoukko puski läpi käytävän ja tunki avautuvasta ovesta ulos. Yhtäkkiä hän tunsi koko oranssinpunaisen metrovaunun värien räiskyvän silmille ja keuhkojen lopettavan toimintansa. Hän muisti hetki sitten kuulemansa vaunun kitinän. Ärsytyksen ja vihlovan piston vatsassaan. Se velloi ja nosti vatsanesteiden kitkerän maun ylös kurkkutorveen.
Hän haukkoi ilmaa ja tunsi kaipaavansa raitista ilmaa. Kun ovet olivat jo sulkeutumassa, ryntäsi hän viime hetkellä ulos. Vaikka hän oli tuntevinaan selässään pistävät katseet, ei kukaan jäänyt häntä katsomaan.
Hän nousi rappuset Itäkeskuksen metroaseman ylätasanteelle ja ryntäsi ovista ulos.
Ulkopuolella hän saattoi haistaa syöttölinjan asiakkaita odottavien linja-autojen pakoputkista tulevat pakokaasut. Silti hänestä tuntui kuin hän olisi hengittänyt metrovaunun tungoksesta poissa ollessaan paremmin.
Ilmaa!
Päässä pyöri ja alhaalta vatsanpohjalta nousi yhä voimakkaampi karvas maku kurkkuun ja suuhun. Käsiä pisteli ja jalkoja heikotti ja päässä pyöri kuin nuorena poikana, kun hän ei ollut muistanut syödä aamiaista ja oli pyörtynyt mökillä kauppa-autolta tullessaan pihatien pensaaseen.
Nyt tuntui paljon pahemmalta! Paha henki nauroi nostaessaan pahuutta hänen sisästään ylös kaikkien näkyville.
“Sinä senkin...”, hän ehti sanoa. Yritti laittaa kampoihin. Kunnes ei voinut enää estää.
Hän kumartui punaisen asemarakennuksen seinämälle ja antoi ylen valkoiseen lumihankeen.
Toivuttuaan muutaman sekunnin hän totesi linja-autojen poistuneen. Aukion tyhjentyneen.
Hän oli yksin. Kuin koko maailma olisi paennut ennätysvauhtia hänen luotaan.
Hetken lumihangen vieressä istuttuaan hän nousi ylös ja hengitti pakkasilmaa, josta bussien pakokaasut olivat haihtumassa taivaan tuuliin.
Yhtäkkiä taivas oli kirkas. Lumi vitivalkoinen. Synnit hetkeksi anteeksiannettu.
Hän ei enää tuntenut pahaa henkeä itsessään. Se oli kadonnut. Kaukaisuuteen. Kuin hän olisi itse sen jotenkin onnistunut hävittämään.
Siksi hän halusi palata takaisin keskustaan. Tuntea hyvän hengen kosketuksen keskeisimmällä paikalla.
Hyvyys. Se saattoi sittenkin olla olemassa.
Ennen kuin hän laskeutui takaisin metroaseman laiturille, hän katsoi nopeasti aseman R-kioskin edessä telineissä olevien lehtien kannet. Uusia painoksia. Ne olivat jälleen täynnä tyhjänpäiväistä tavaraa. Edellisillan tosi-tv-ohjelman tapahtumien kertaamista. Kuin maailma olisi turhanpäiväisen kepeä ja kaikesta tietämättömän viaton.
Eikä kuolemaa olisi koskaan ollutkaan.


Teoksesta Jäljet. Smashwords 2014.