Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Kulmala, Teppo

Kuvatiedoston lataaminen
Kirjailijan muu nimi
Kulmala, Teppo Pellervo
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
tietokirjat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellikokoelmat
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Muut teokset
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Muut teokset (kääntäjänä)
Nimi
Tyyppi
fyysinen teos
Nimi
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Elämäkertatietoa
Teppo Kulmala on monitaitoinen kirjallisuusmies. Hän on kirjoittanut proosaa, näytelmiä ja tietokirjoja. Kulmala oli Keskisuomalaisessa kulttuuritoimituksen päällikkönä, ja hänet muistetaan erityisesti kirja- ja teatteriarvosteluista, maakunnan kirjallisuuden esittelyistä ja kolumneista. Kulmala on Hermann Hessestä väitellyt tohtorismies, esseisti, suomentaja ja järjestötoimija, ja hän on osallistunut useisiin kokoomateoksiin.

Kulmalan tuotannossa ovat pääosassa eettinen pohdinta, eri elämäntulkintojen puntarointi ja kasvun tie. Näkeminen ja elämän kiirastuli ovat hänen teemojaan, jotka esiintyvät teosten Silminnäkijä ja Tulet otsikoissakin. Kulmala kirjoittaa kärsimyksestä, syyllisyydestä ja toisten kovuuden vuoksi murtuvasta ihmisestä. Hänen kuvaamassaan maassa ei ole helppo elää: alistaminen ja heikkojen kimppuun käyminen on tapana, ja sananparret kielivät ilkeydestä ja kyttäämisestä. Ihminen löytää tasapainon vain kivun ja ristiriitojen kautta, jos silloinkaan.

Kulmala pohtii, miten löytää oma tila ja antaa toiselle se tila, joka hänelle kuuluu. Hänen henkilöittensä etsimä mielenmuutos edellyttää hiljentymistä, jossa löytyvät uudet elämänarvot. Sen jälkeen kysymys kuuluu: olenko tullut palveltavaksi vai palvelemaan.

Proosaansa Kulmala omaksuu aineksia ortodoksisesta perinteestä. Valo- ja tulisymboli selittyvät hänen tuotannossaan kuten kirkkoisien teksteissä. Kulmala kuvaa elämystä siitä, että elämä on pyhitetty Kristuksessa, luontokin. Niissä säteilee jumalallinen valo, kaikki on Kristuksessa yhtä. Protestanttista kirkkoa Kulmala arvostelee - novelli ”Juhlat pappilassa” on kriittinen ensimmäisestä virkkeestään asti: ”Oli aurinkoinen kevätpäivä ja kuitenkin Veikkoa paleli kuin kirkossa”. Ihminen ei löydä kaipaamaansa kolkosta kirkosta.

Kulmalan teoksissa ihmisen ahdistus ja hajoaminen ovat eheytymisen alku. Ahdistuksesta alkaa pitkä tie kohti merkityksellisyyden ja täyteyden kokemusta. Kulmala kartoittaa myös tietopainotteisissa kirjoituksissaan – esseissään, lehtikirjoituksissaan ja tutkimuksissaan – henkistä ja hengellistä uudistumista. Kulmala on katsomukseltaan sukua Dostojevskille ja kuvaa tämän tavoin kehitystä, jonka tuloksena on nöyryys elämän edessä ja toisen hyväksyntä.

Katriina Kajannes
Vanhemmat: päätoimittaja Lauri Kulmala ja Maila Pakkanen.
Puoliso: 1) Pirjo-Riitta Rintanen 1971-1975, eronnut, 2) Sinikka Kylliäinen 1982-.

Asuinpaikat: Iisalmi -1962.

Opinnot: ylioppilas 1968, toimittajatutkinto 1973, filosofian kandidaatti 1980 Tampereen yliopisto, filosofian lisensiaatti 1989 Jyväskylän yliopisto, filosofian tohtori 2001 Jyväskylän yliopisto.

Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Kirjoittajayhdistys Sonetti (varapuheenjohtaja).
Kirjallinen yhdistys Panu.

Harrastukset: avantouinti, luonto, psykologia ja uskonnot.

Palkinnot ja -apurahat:
Lukuisia palkintoja eri kirjoituskilpailuissa.
Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan puolivuotisapuraha kirjailijoille vuonna 1992.
Sohwin kulttuuripalkinto 1999.
Toinen sija Suomen Harrastajateatteriliiton vuoden 2005 parhaista käsikirjoituksista näytelmällä Naisen voima.

"Ensimmäinen varsinainen kaunokirjallinen kustantajillekin tarjottu teksti oli 'Irtikiinni', romaani perustui päiväkirjamerkintöihin vuonna 1971. Kirjailijaksi ryhdyin luovan kokemisvirran vietävänä, välttämättömyydessä matkalla ihmistuntemukseen. Kirjoitan fantasian ja realismin risteyksessä, poluilla, virtapaikoilla ja maanteillä, mutta en oikein valtaväylillä. Kirjoitan paljon öisin. Haluan välittää ihmisen sisäisen etsimisen ulottovuuksia ja mahdollisuuksia löytää itseään ja kohtaloa. Keskisuomalaisuus näkyy eräissä esseissä ja novelleissa ja luonnollisesti suurimmassa osassa sanomalehtityötäni. Lempikirjailijani on Dostojevski, mielisäveltäjäni Bach, suosikkielokuvani Matteuksen evankeliumi (ohjaaja Pier Paolo Pasolini), suosikkiartistini on Bob Dylan. Elämässä tärkeintä on aamun maa, vaellus ja jatkuvuus."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät:
Maa liikkuu kuin pilvet : näytelmä nuorista : näytelmä turvattomuudesta, rakkaudesta, irrallisuudesta. [T. Kulmala] 1979.

Antologiat:
Katselmus -95 : keskisuomalaisen proosan antologia. Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan julkaisuja 5. Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1994.
S vetki sryvajetsja zvuk : antologija pisatelei tsentralnoi Finljandii (perevod: Viktor Krivulin (stihi), Tatjana Tihmeneva (proza)). Pietari-säätiön julkaisuja 3. Pietari-säätiö 1994.
Katselmus '95 : keskisuomalaisen proosan antologia. Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan julkaisuja 7. Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1995.
Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä (toim. Teppo Kulmala ja Hannu Waarala). Jyväskylän kirjamessut [2007].

Tietokirjallisuus:
Minuus itseyden kiertoradalla : Herman Hessen proosatekstit ja jungilainen psykoenergetiikka (väitöskirja). Jyväskylä studies in the arts 77. Jyväskylän yliopisto 2001.

Suomennokset:
Herman Hesse, Knulp : kolme kertomusta Knulpin elämästä (= Knulp). Pikku-idis 1994.
Herman Hesse, Maailmankirjallisuuden kirjasto (= Eine Bibliothek der Weltliteratur). Imprimatur 2000.
Assisin Franciscus : Hessen kirjoituksia pyhästä Franciscus Assisilaisesta (= Franz von Assisi). Sanasato 2007.

Artikkelit:
Tuulen sisään kiemurteleva tie : Herman Hessen maagista teatteria etsimässä. Teoksessa Kaksinkävelyjä (toim. Eira Hernberg). Kirjapaja 1992.
Steppisuden energeettinen piirileikki. Teoksessa Subjektia rakentamassa : tutkielmia minuudesta tekstissä (toim. Tomi Kaarto ja Lasse Kekki). Turun yliopiston taiteiden tutkimuksen laitos. Sarja A; 48. Turun yliopisto 2000.
Steppenwolf : Steppisuden energeettinen piirileikki. Teoksessa Die Welt im Symbol (Hg. Gerhardt Schmitt). C. G. Jung Symposion 7.-8.9.2000. Universität Oulu 2001.

Muu tuotanto:
Lehtiartikkeleita, kolumneja ja kritiikkejä jatkuvasti vuodesta 1969 ja edelleen.
Tekstinäyte
Lokikirja

Osanottajat eivät voi olla saapumatta. Pyhiinvaelluksemme eroaa pyhiinvaelluksista. Tavattavat ajat ja paikat eivät ole ennakkoon kenenkään tiedossa. Matkalipussa lukee vain paluuasema. Se on tämä sama. Tosin jotain näytöksistäkin aavistetaan, tunnetaan, ennakoidaan, vähän myös tiedetään.
Jokaisen mukaan tulevan, utelias tai ei, valtaa jossain vaiheessa luonnollinen intohimo kohteiden kokemiseen. Henkäys tulevasta tunteesta saa heidät kuulemaan kutsun, jättämään tietoiset askareensa, työnsä, tietokoneensa, vapaa-ajan suunnitelmat, normaalit hermot, joskus perheen, jotta he pääsevät tunteen alaiseksi, antautuvat sille, rakastavat sitä ja taistelevat sen kanssa.
Matkan jälkeen seuraa yleensä aina hämmennys ja yllätys, joka saa monet epäilemään, oliko matkaa ollut, oliko se todellinen, olivatko he eläneet epänormaalissa ulottuvuudessa. Ylipäätään. Seuraa herätys, joka voi unohtua mutta saattaa luonteesta ja tilanteesta ja persoonallisuudesta ja kohtalosta riippuen olla joko satuttava ja ahdistava tai suunnattoman onnekas, onnellinen, tyydyttävä. Surua tai iloa, mutta lähdemme siitä, että se on kokijalleen ilmiselväksi muutokseksi. Se on kasvukohta, askel ihmisyyden uudella portaalla, vaikka siihen kompastuisi.
Se on vaeltajalle hänen omasta voimastaan suotu ja siunattu. Tällaiset sanat eivät kuvaa yleisiä matkakokemuksia ja joudumme siihen klassikkokirjaijoillemme tuttuun ongelmaan, jota pitää toistaa.
Varsinaista elämää, syvällisintä olemista, jumalallisen kokemisen tasoa ei kukaan taida sanoin kuvata, ei edes Jumala, vaikka alussa oli Sana. Jos nyt nimittäin Raamattua pidettäisiin Hänen sanomanaan, hmmm, tai voitaisiinko pitää sanelemanaan, hmmm. Tällainen mytologia, henkilökohtainen, historiallinen, psykologinen tai uskonnollinen sanoiksi ja kuviksi vaatetettu symboliikka, jonka takana piilee kosolti ääntä, hajua, kosketusta ja mieletön fysiikka ja avaruus, voi silti olla silta, juna ja raide, jonka välittämänä ollaan lähempänä käsittein ja kuvin kuvaamatonta elämisen tasoa, johon tässä viittaamme.
Voi sanoja, oi te laihat, mutta myönnämme, että tässä kohtaamme oman rajallisuutemme suhteessa niin kovin moniin sielun syvyyksissä vaeltajiin, varsinkin heistä mahtivoimaisimpiin. Laululla koko maailmaa muuttavia Orfeuksia ja Väinämöisiä liikkuu aina keskuudessamme, mutta emme noin vain osaa heittäytyä luulemaan liikoja itsestämme, vaikka meissä on syvällä se sama.

Tupakoiva kala (Edico 2009) s. 191