Juvonen, Anja

Anja Juvonen on osallistunut aktiivisesti Pohjoisten Kirjailijoiden ja myöhemmin Keski-Suomen Kirjailijoiden toimintaan. Juvosen hienovireinen runous on avointa moneen suuntaan.

Kohotan tämän maiseman kämmenelle lukeutuu Lapin lyriikkaan. Kokoelmassa on saamelaisesta kirjallisuudesta tuttu näkemis- ja ilmaisutapa, joka poikkeaa länsimaisesta perinteestä. Samastuminen luontoon on lähtökohta, ja ajan perustana ovat pohjoisen vuodenajat, nekin toiset kuin etelämpänä. Keskeinen sanasto ja käsitteistö ovat Juvosella samoja kuin saamelaisten perinteessä, vaikka hän suomeksi kirjoittaakin.

Runot ankkuroituvat pohjoisen maisemiin: sieltä ovat kuvasto, sävyt ja vahvat aistivaikutelmat. Fyysinen ja metafyysinen eivät ole erillisiä; havainto jatkuu mielikuvaan, fyysinen ympäristö uniin. Tila ja elämä ovat rajattomia; maaäidin ja aurinkoisän tytär on kotonaan maailmassa.

Matkalla elämässä on kokoelmana säröisempi, ja sekin sitoutuu pohjoiseen. Lyyrinen minä on kahden maailman välissä: mennyt ja nykyinen sitovat, sydän on raskas surusta. Menetyksistä on kasvanut taakka, eikä toiveen ja todellisuuden välissä ei ole siltaa. Esikoiskokoelmassa ihminen oli osa kaikkeutta – hän oli häviävän pieni ja silti kaiken keskus. Nyt hän on usein eksyksissä ja ahtaalla.

Runot viittaavat siihen, mikä tukahduttaa. Naisen julkinen identiteetti on ahdas: naisen kuuluu olla marginaalissa ja elää toisten ehdoilla.

Päämäärä, eläminen eheämmin, milloin häämöttää etäämpänä, milloin on jo ihan lähellä. Vastaus kysymyksiin löytyy luonnosta ja lähimmäisyydestä: ”Välitä vähän enemmän / lähimmäisestäsi, / silloin näet elämän kasvot / avoimina.”

Katriina Kajannes

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat:
Kynäri 5. Keski-Suomen Kynäri 1982.
Kuin kivi kengässä : valikoima laukaalaisten harrastajakirjoittajien tekstejä (myös toim.). Laukaan kulttuurilautakunta 1985.

Muu tuotanto:
Kotiseutulehti Laukaan joulun avustaja vuodesta 1982 -.

Tekstinäyte

Aurinko on tunturilla
niin lähellä,
sen kosketus
kuin linnunsiiven
ja harmaat kerot kukkivat,
on yötön yö
niin valon täysi lyhyt.
[Kohotan tämän maiseman kämmenelle, Pohjoinen 1976, s. 17]

Tunturikämpän takassa
hiipuva hiillos,

lämmin tervehdys
ohi kulkeneelta
saapujalle.
[Matkalla elämässä, 70]