Kotola, Eino

ammatti: asentaja

palkinnot: Pegasoksen runoteoskilpailu 2.p.
Pirkanmaan kirjoituskilpailu v. 1990 runosarjan 1. p.,
muita palkintoja:
Rakentaja-lehden novellikilpailun 1. p.
Marssilaulun sanoituskilpailu 2. p.
Näytelmäkirjoituskilpailu 1. p.
Immi Hellén -lastenrunokilpailu 1998: II kunniakirja

Eino Kotola ilmoittaa ryhtyneensä kirjoittamaan työn vastapainoksi. "Haluan kuvata tavallisen ihmisen elämän eri vaiheita."
Esikoisteoksessaan Kotola onkin pyrkinyt päämääräänsä selkeästi. "Kotolan runot ovat niukoin vedoin piirrettyjä tuokiokuvia, pieniä kertomuksia tai elämäntarinoita. Niiden kaari ulottuu varhaislapsuuden kokemuksista kypsän keski-iän yksinäisyyden, turhuuden ja luopumisen tuntoihin." (Ilkka 4.7.96, Leena Tuomela)

Hengenheimolaisikseen Kotola nimeää Väinö Linnan, Simo Hämäläisen ja Unto Kupiaisen.
Pirkanmaalaisuus on kirjailijalle tärkeää. "Täällä on se jokin, joka inspiroi kirjoittamaan."
Arvostelu toteaa: "Kokoelmassa Katolla kierii kuu on runsaasti ajattelulle sijaa antavaa pohdinnallisuutta, ´jokamiehen´ selkeätä ja harkittua filosofointia sekä omaäänistä ja avointa itsetilitystä, minuuden tutkiskelua." (KS 8.8.96, Jorma Heinonen)
Kotola itse sanoo: "Ehkä kirjoitukseeni antaa jotakin taustakaikua oma elämänkaareni, pienen mökin kerjäläispojasta tähän päivään."
"Kotolan lauseet ovat selkeitä ja täsmällisiä. Mitään turhaa kielen kanssa kikkailua ei runoista löydy. Kokoelman tunnelma on lämmin ja elämää ymmärtävä. -- Ainut ongelma Kotolan kokoelman suhteen näyttäisi olevan se, että se on niin kaiken kattava. Matkaa tehdään lapsuudesta vanhuuteen vakaasti ja perusteellisesti. Mihin tarttua jatkossa, jos kaikki on jo käsitelty? Tietynlaisena elämänviisauden kiteytymänä kokoelma kuitenkin puolustaa ihailtavasti paikkaansa kaikenlaisten tekotaiteellisten sanahelinöiden keskellä. Suosittelen maailmantuskan vaivaamille runotytöille ja -pojille, sekä vanhemmalle polvelle vertailtavaksi muistojen kuvakirjaksi." (Tuli & savu 3/1996, Mika Terho)