Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Kailas, Uuno

Kuvatiedoston lataaminen
Kirjailijan muu nimi
Frans Uuno Salonen
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
runot
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
runokokoelmat
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
kokoomateokset
Tyyppi
runokokoelmat
Nimi
Tyyppi
novellit
Muut teokset
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Muut teokset (kääntäjänä)
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Nimi
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Nimi
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Tyyppi
fyysinen teos
Nimi
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysisen teoksen osa
Elämäkertatietoa
Opinnot ja ammatit:
- yo, Heinolan keskikoulu (1920)
- opintoja HY:n historiallis-kielitieteellinen tdk (1920-26)
- stilisti, Suomen ilmoituskeskus (1926-27)
- sanomalehtimies (1927-28), mm. Kuluttajain lehden toimitussihteeri
Uuno Kailaan ensimmäinen runokirja Tuuli ja tähkä ilmestyi vuonna 1922 Kailaan ollessa 21 vuoden ikäinen. Seuraava runokokoelma Purjehtija ilmestyi 1925. Kokoelma sai myönteisen arvostelun. Kailas oli tehnyt myös käännöstöitä. Merkittävimpiä lienee ollut Kaunis Saksa teoksen käännös, joka ilmestyi ennen toista runokokoelmaa.
Silmästä silmään runokokoelmaa joka ilmestyi vuonna 1926, pitivät arvostelijat Kailaan siihen asti tärkeimpänä voittona ja uuden polven huomattavimpana taiteellisena saavutuksena. Neljäs runokokoelma Paljain jaloin 1928 otettiin vastaan saavutuksena, ja se merkitsi runoilijan lopullista nousua maineeseen. Teos toi tekijälleen Kordelinin säätiön ja valtion palkinnon.
Vuonna 1931 ilmestyi Kailaan nähtävästi merkittävin teos Uni ja kuolema. Hänestä tuli "unen ja kuoleman runoilija". Tähän teokseen päättyi kymmenen vuotta kestänyt voimakas luovan työn kausi.
Vuoden 1932 lopussa ilmestyi vielä kokoelma Runoja, johon Kailas oli valinnut ja viimeistellyt aikaisempaa tuotantoaan. Tähän teokseen hän valitsi 105 runoa ja se otettiin kiittäen vastaan.
Uuno Kailaan kuoleman jälkeen julkaistiin samana vuonna runokokoelma Punajuova, johon oli koottu aikaisemmin julkaisemattomia sekä eri lehdissä julkaistuja Kailaan runoja. Vuodelta 1930 on runo Synnyinseutu, joka kuvaa mm. maaseudun pojan jokapäiväisiä näkymiä ja tuntumia.
(Jarmo Haapalainen, 1976)

Uuno Kailaan ystävä Hilja Honkapää (1976) muistelee Kailaan sanoneen aina, että hänen täytyy saada jokin kirjallinen ammatti. "Ensimmäisen runokirjan ilmestymistä tiedettiin odotella, eikä tieto siitä tullut Honkapäähän millään tavoin yllätyksenä. Kaarlo Sarkian runoja Uuno Kailas ihaili kovasti", Honkapää kertoo.

Uuno Kailaan toinen ystävä Arvi Kivimaa kirjoitti Kailaasta: "Hän ei ollut samanlainen kuin muut; hän oli tulisempaa, kiihkeämpää elämänainesta, mikä ilmeni varhain luovana tahtona ja harvinaisena tiedon uteliaisuutena. Tämä koulupoika hämmästytti lähintä ympäristöään kirjoittamalla runoja seikoista, joissa kunnon Heinolan ihmiset eivät olleet huomanneet mitään erityisiä lyyrillisiä rikkauksia, kuten Jyrängön koskesta; mutta kutsumukseensa kypsyvä nuorukainen sai sen säihkymään oman mielikuvituksensa värejä."
(Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen, 1944)
Tekstinäyte
Synnyinseutu

Mä muistan talon punaisen
ja pitkän aittarivin,
omenapuut ja nurmikon
ja ruokakellon soiton
ja sirpin kalkkeen tahkohon
ja tuulimyllyn loiton
ja sarat kotipeltojen -
kuin kylvettyinä kivin -

ja koiranputki-pientareet
ja horsmat raunioilla
ja ahot, nuoret lepikot -
niin rikkaat mansikoista -
ja vaarat, joiden hartiot
nous ryhmyisinä soista.
Ne muistan, lapsen askelet
myös tanterilla noilla.

Ja järven lummerantaisen
mä muistan onkiretket,
ja luhtaniityn rentukat
ja uljaan tuohitorven,
mi huhui kautta korven;
ja koivut, mahlaa tiukkuvat...
- Niin loitoll` on ne hetket,
ne kietoo paiste kultainen.

Kas, katsoi, illan ruskottain,
nuor`poika ikkunasta:
vei loitos kultanauha tien -
jonk`yllä pilvet hohti -
etelän ilmaa kohti.
"Mä kerran tietä käyvä lien" -
hän mietti - "maailmasta
viel` laakereita valloittain!"

(ote runosta Synnyinseutu)
Videot
Elävän arkiston upotuskoodi