Mahrberg, Anne
Elämäkertatietoa
Anne Mahrberg on helsinkiläinen runoilija, joka kirjoittaa jokapäiväisistä sattumuksista viittauksin muun muassa filosofiaan, historiaan, kuvataiteeseen ja musiikkiin.
Anne Mahrberg on opiskellut Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, taidehistoriaa, estetiikkaa ja taloustiedettä. Hän on työskennellyt myös pitkään musiikkialalla.
Anne Mahrbergin runoteos Huone Pompeijista ilmestyi Liken julkaisemana vuonna 2004.
”Huone Pompeijista on kevään runokirja, monessakin mielessä. Anne Mahrbergin esikoinen Huone Pompeijista ylittää kirkkaasti kaikki tavanomaiset kriteerit ja odotukset. Mahrbergin runouden ominaispiirre on runojen eheys, viimeistelty muoto. Runot ovat sisäänpäin kääntyneitä jos kohta myös intertekstuaalisia. Viitteitä ja vihjeitä riittää, samoin omaperäistä runon uudissanastoa. Anne Mahrberg on aidosti runoilija ja runon asialla.” - Seppo Järvinen, Kiiltomato
"Mahrberg osaa nähdä elottoman eläväksi. Anne Hänninen, Tiina Kaila ja Risto Ahti ovat meillä saaneet filosofirunoilijan kaavun ylleen. Anne Mahrbergillekin sellaista kaapua voi sovittaa.” - Niina Hakalahti, Aamulehti, Kainuun Sanomat
”Mahrberg osaa ja uskaltaa heittäytyä kieleen. Hän kirjoittaa tutkivia säkeitä filosofiassa vuosituhansia pohdituista aiheista.” - Annikki Niku, Kaleva
”Tekstin varaan heittäytyminen on kiinnostavaa. Mahrberg liittää luontevasti säkeisiinsä Fermat'n, Kopernikuksen, Blanchot'n ja monet muut nimet ja asiat aina plathmurhaa myöten.” - Ritva Kolehmainen, Savon Sanomat.
Anne Mahrberg on opiskellut Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, taidehistoriaa, estetiikkaa ja taloustiedettä. Hän on työskennellyt myös pitkään musiikkialalla.
Anne Mahrbergin runoteos Huone Pompeijista ilmestyi Liken julkaisemana vuonna 2004.
”Huone Pompeijista on kevään runokirja, monessakin mielessä. Anne Mahrbergin esikoinen Huone Pompeijista ylittää kirkkaasti kaikki tavanomaiset kriteerit ja odotukset. Mahrbergin runouden ominaispiirre on runojen eheys, viimeistelty muoto. Runot ovat sisäänpäin kääntyneitä jos kohta myös intertekstuaalisia. Viitteitä ja vihjeitä riittää, samoin omaperäistä runon uudissanastoa. Anne Mahrberg on aidosti runoilija ja runon asialla.” - Seppo Järvinen, Kiiltomato
"Mahrberg osaa nähdä elottoman eläväksi. Anne Hänninen, Tiina Kaila ja Risto Ahti ovat meillä saaneet filosofirunoilijan kaavun ylleen. Anne Mahrbergillekin sellaista kaapua voi sovittaa.” - Niina Hakalahti, Aamulehti, Kainuun Sanomat
”Mahrberg osaa ja uskaltaa heittäytyä kieleen. Hän kirjoittaa tutkivia säkeitä filosofiassa vuosituhansia pohdituista aiheista.” - Annikki Niku, Kaleva
”Tekstin varaan heittäytyminen on kiinnostavaa. Mahrberg liittää luontevasti säkeisiinsä Fermat'n, Kopernikuksen, Blanchot'n ja monet muut nimet ja asiat aina plathmurhaa myöten.” - Ritva Kolehmainen, Savon Sanomat.
Tekstinäyte
Huone Pompeijista (Like 2004)
HETKI PAIKASSA X
Tähän missä olen, en voi enää tulla.
Olen menettänyt sen liikkeen ja
suunnan mahdollisuuden,
harmittoman verukkeen kantaa
ominaisuuksiani mukanani.
Reuna on lähempänä liikettä. En liiku.
Tämä ei ole runo eikä vuodenaika,
vaan hetkien ruuhka kevään kämmenellä,
paikallaan leijuva tiheäaurinkoinen lumileija.
MOZARTIN HIUKSIA, KYNSI
Aamun hiekassa Mozartin hiuksia, kynsi./
Nukahtaisi tähän viereen joku toinen/
pakkastulta, aurinkohileitä.//
Aivan pienimmätkin hetkien osat/
me näkisimme ja katsoisimme ne pois/
yhdeksi katkelmaksi esineiden vuosista.//
Minä olisin paikalla, viipyisin,/
kun en tietäisi mihin mennä,/
kun vain säät olisivat enää avoinna.//
Enkä minä niistä osista paljon välittäisi./
Menisin ehkä katsomaan uutta koiraa,/
löytäisin taskustani vanhan posliinisemman//
koirankeksin. Siemailisin ikuisuutta,/
vanhaa käymälän partituuria/
kuin hyvääkin syväunen viiniä.
(Teoksesta Huone Pompeijista, Like 2004)
HETKI PAIKASSA X
Tähän missä olen, en voi enää tulla.
Olen menettänyt sen liikkeen ja
suunnan mahdollisuuden,
harmittoman verukkeen kantaa
ominaisuuksiani mukanani.
Reuna on lähempänä liikettä. En liiku.
Tämä ei ole runo eikä vuodenaika,
vaan hetkien ruuhka kevään kämmenellä,
paikallaan leijuva tiheäaurinkoinen lumileija.
MOZARTIN HIUKSIA, KYNSI
Aamun hiekassa Mozartin hiuksia, kynsi./
Nukahtaisi tähän viereen joku toinen/
pakkastulta, aurinkohileitä.//
Aivan pienimmätkin hetkien osat/
me näkisimme ja katsoisimme ne pois/
yhdeksi katkelmaksi esineiden vuosista.//
Minä olisin paikalla, viipyisin,/
kun en tietäisi mihin mennä,/
kun vain säät olisivat enää avoinna.//
Enkä minä niistä osista paljon välittäisi./
Menisin ehkä katsomaan uutta koiraa,/
löytäisin taskustani vanhan posliinisemman//
koirankeksin. Siemailisin ikuisuutta,/
vanhaa käymälän partituuria/
kuin hyvääkin syväunen viiniä.
(Teoksesta Huone Pompeijista, Like 2004)