Verkkonen, Erkki

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Erkki Verkkonen kuuluu Keski-Suomen kirjailijoihin. Hän syntyi Korpilahden Rutalahdessa Päijänteen laivurin pojaksi ja oli äidin puolelta maanviljelijäsukua. Opintojensa jälkeen Verkkonen toimi Vapaakirkossa pastorina ja myöhemmin kirkkokunnan johtajana. Verkkonen kirjoitti pakinoita Jyväskylän Kuokkalan lehteen Kuokkaseen.

Eläkkeellä Verkkonen julkaisi kolme sukuromaania. Niissä herää eloon mennyt aika sellaisena, kuin se oli Päijänteen vesireiteillä ja niiden varrella.

Verkkonen kuvaa dokumenttimaisen tarkasti rutalahtelaisia, jotka asuvat pitäjien, läänien ja heimojen rajalla. Elämäntavassa on piirteitä savolaisuudesta ja hämäläisyydestä, ja kalastus, maatyö ja vesitiet ovat tärkeitä. Perhe-elämästä ja työnteosta Verkkonen kirjoittaa kunnioittavasti ja lämpimästi.

Hilma kertoo kirjailijan isoäidistä ja maalaisyhteisöstä. Juho ja hänen poikansa Einar esittelee Päijänteen laivureita ja heidän perheitään. Kyläyhteisön ja laivatyön kuvaus on yksityiskohtaista ja luotettavaa.

Saaren Marian nimihenkilö on Erkki Verkkosen anoppi, jonka perheestä ja suvusta kirja kertoo. Vapaussodan aika ja ihmisten arkinen aherrus välittyvät romaanissa aitoina.

Katriina Kajannes

Tekstinäyte

Aallot vyöryvät keulan yli, ja vesi pärskyy ruorihytin lasiin, niin että näkyvyys heikkenee. Juho huutaa kansimiehen pyyhkimään lasia, mutta mies ei saa otetta mistään ja pelkää joutuvansa aallon viemäksi.
Juho turvautuu kompassiin, ja laiva puskee kohti Tehinniemeä. Kolmen tunnin kuluttua vasten aaltoja puskeva laiva saa suojaa niemestä, ja Juho hiljentää vetoa, jotta saisi aikaa tuulen laantumista odottaessaan. Ukkonen on onneksi jo takanapäin, ja niemen jälkeen myrskykin alenee kohtuulliseksi.
Laiva on perillä vasta seuraavana aamuna. Miehistö on väsynyt, sillä vasta Jämsänjoella osa heistä pääsee nukkumaan.
[Juho ja hänen poikansa Einar, Päivä 2002, s. 282]