Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Heporauta, Elsa

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kirjailija Elsa Heporauta, 1938. Pietinen. Museoviraston kuvakokoelmat.
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Ammatti
Tekijän saamat palkinnot
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Elämäkertatietoa
Luonnehdinta

Puumalasta kotoisin ollut Elsa Heporauta tuli tunnetuksi Kalevala Korun sekä Kalevalaisten naisten liiton perustajana. Kansallisen kulttuurin vaaliminen oli hänen sydäntään lähellä. Hän oli myös erityisen tuottelias ja omana aikanaan suosittu kirjailija. Hän oli sekä idealisti että realisti, joka käytti teksteissään värikästä, lapsuudessaan kuulemaansa kieltä.


Faktaa

Elsa Heporauta syntyi 31.8.1883 Puumalan Sahanlahdessa sahanhoitajan tyttärenä. Hän aloitti koulunkäynnin Mikkelin Suomalaisessa Tyttökoulussa. Koska siellä ei voinut vielä tuolloin kirjoittaa ylioppilaaksi, hän jatkoi koulunkäyntiä Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1903. Heporauta opiskeli Jyväskylän seminaarissa ja Helsingin yliopistossa. Siellä hänen aineitaan olivat kirjallisuus, psykologia ja filosofia. Ennen avioitumistaan hän toimi Huittisten kansanopiston johtajana. Elsa ja Frans (Hästesko) Heporauta saivat neljä poikaa.

Kalevalan 100-vuotisjuhlavuoden innoittamana Elsa Heporauta perusti vuonna 1935 Kalevalaisten naisten muistomerkkiyhdistyksen ja rahoituksen hankkimiseksi Kalevala Korun.

Elsa Heporauta kuoli 7.5.1960 Helsingissä.


Kirjailijaura

Elsan Heporaudan isä sahanhoitaja Koponen oli henkisesti ja yhteiskunnallisesti valveutunut, monitaitoinen henkilö, joka oli myös kodin henkinen voimakeskus. Isä opetti Elsalle niin rakkauden eläimiin, ihmisten auttamiseen kuin kirjallisuuteenkin. Jo nuorena tyttönä Tolstoi ja Wecksell olivat Elsan mielikirjailijoita. Kouluaikanaan Elsa kirjoitti innolla aineita ja hänellä oli joitain kirjallisia yrityksiä, mutta elämänkokemusta puuttui. Näin kirjailijauran alku siirtyi parilla vuosikymmenellä eteenpäin. Vasta sairaalakausinaan Elsa Heporaudalla oli aikaa pohdiskella asioita. Patoutunut alitajunta alkoi toimia ja tarinoita syntyä. Eläinsadut, romaanit ja novellit tulvahtivat hänen sisältään nopeaan tahtiin. Niissä yhdistyivät faktat ja mielikuvitus. Myös unistaan Elsa Heporauta sai ainesta kirjoitustöihinsä.

Elsa Heporaudan päätyönä pidetään kolmeosaista kehitysromaania Ursula Keivaarasta, joka ilmestyi 1920 - 1930 -lukujen taitteessa. Romaanitrilogia on pitkälle omaelämäkerrallinen. Hänen teksteissään on oivallista kuvausta 1800-luvun loppupuolen elämästä Puumalassa, Saimaalla ja koulukaupungissa Mikkelissä.

Kirjoittamista Elsa Heporauta jatkoi kesäkausina Mikkelin Huuhonniemessä, jossa hän tunsi olevansa kielellisesti kotonaan.

* * *

Kolme valtionpalkintoa.

Kordelinin säätiön stipendi ym. tunnustuksia.

(Etelä-Savon kirjailijat)

- - -


Elsa Heporauta ja Jyväskylä

Elsa Heporaudan (1883–1960) laaja kaunokirjallinen tuotanto käsittää useimmat kirjallisuudenlajit. Hän oli monialainen kulttuurivaikuttaja, joka perusti Kalevalaisten Naisten Liiton, ideoi Kalevala-korun ja suunnitteli kansallispukuja. Puhujakiertueellaan Yhdysvalloissa Heporauta teki sotienvälisenä aikana tunnetuksi Suomea ja vaikutti siihen, että Suomi sai toisen maailmansodan vuosina sieltä runsaasti apua.

Elsa Heporaudan toiminta Jyväskylässä on pienoiskuva hänen elämäntyöstään. Hän muutti 1910 kaupunkiin, jossa hänen puolisonsa oli seminaarin lehtorina. Heidän kansallisromanttisessa talossaan seminaarinmäellä kokoontuivat nuorisoseura- ja kansanopistoväki ja Veritas-seura, jonka ydin olivat Elsa Heporaudan lausuntaoppilaat.

Lausunnanohjaajaksi Heporauta oli valmistunut Dresdenissä ja kansanopiston opettajaksi Tanskassa, ja hänen opettajaseminaarissa tarjoamansa järjestäytynyt lausunnanopetus oli uraauurtavaa. Heporauta hämmästytti jyväskyläläisiä pitämällä lausuntailtoja niin työväentalolla kuin seminaarissakin. Puhujana ja puhetaidon opettajana hän oli suosittu, mutta kaikki eivät hyväksyneet hänen pateettista esitystapaansa.

Puolisoineen Elsa Heporauta järjesti opettajaseminaarissa maakuntailtoja Saksasta tulleen kotiseutuaatteen hengessä. Lisäksi he organisoivat kansanperinteen keruuta ja kirjoittivat julkaisuja kansanrunoudesta.

Jyväskylästä Elsa Heporauta matkusti sotakirjeenvaihtajaksi. Hän lähetti Keskisuomalaiseen värikkäitä kuvauksia itärintamalta, mm. Raudun ja Viipurin taisteluista. Jyväskylässä hän järjesti apua sotaorvoille ja -leskille ja toimitti laajan, kolmiosaisen kokoomateoksen Sankaripoikia, johon kirjoittivat sankarivainajien ystävät eli toimittajan ja hänen puolisonsa lisäksi mm. Urho Kekkonen, Lauri Pohjanpää, Anni Swan ja Einari Vuorela.

Heporauta kirjoitti ja toimitti julkaisuja mm. opetustyöstä sekä kansanrunoudesta ja sen harrastuksesta, ja hänen lukemistonsa Lasten joulu ja Nuorten kesä levisivät laajalle. Joululehtityöhön hän osallistui ahkerasti. Puolisot kirjoittivat nuorisoseuraväen julkaisuun Pyrkijään ja muihin aatteellisiin julkaisuihin ja lehtiin. Elsa Heporauta ajoi Jyväskylässä museoiden ja kirjastojen asiaa ja ehdotti lyseostaan ja tyttökoulustaan ylpeilevään kaupunkiin yhteiskoulun perustamista.

Jyväskylässä Heporauta aloitti kaunokirjallisen tuotantonsa. Runojen, pakinoiden ja seuranäytelmän lisäksi hän kirjoitti kaupungissa esikoisteoksensa, koiraromaanin Huli-Vili. Hänen teostensa aikalaiskritiikki oli useimmiten myönteistä, tavallisesti jopa ylistävää. – Elsa Heporaudan hauta on Jyväskylän vanhalla hautausmaalla.

Katriina Kajannes
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kalevalaisten kotielämää. WSOY 1910.

Sankaripoikia. Vapaussodassamme kaatuneiden alaikäisten muistoksi. Osat 1 ja 2. Toimittaja. Karisto 1918-1919.

Kaksi tarinaa. Kodin hengessä.2. Peilistä. Jyväskylä 1919.

Huli-Vili. Eläinromaani. Gummerus 1922.

Häävaatteet. Novellikokoelma. Gummerus 1928.

Huli ja Mies. Eläinromaani. Gummerus 1924.

Arvoituskeittäjä eli kommunisti. Kolminäyt. huvinäytelmä. WSOY 1926.

Kumpi rakkaus. Kaksinäyt. huvinäytelmä. WSOY 1926.

Maa vai taivas. Romaani. WSOY 1926.

Reilut pelkurit. Yksinäyt. näytelmä. Karisto 1926.

Tilkkuvakka. Novellikokoelma. Gummerus 1926.

Rakkauden uhkapeli. Novellikokoelma 1928.

Ursula Keivaara. Osa I Isä ja tytär, Osa II Siipeen satutettu, Osa III Spiraali. Romaanitrilogia. WSOY 1929-1930.

Sinä. Muistoja, päiväkirjanlehtiä, mietteitä, unia. Romaani. WSOY 1930.

Temu. Eläinromaani. WSOY 1931.

Lintu löi ruutuun. Novellikokoelma. WSOY 1932.

Suuri yö. Romaani. WSOY 1933.

Hiljainen ääni katveesta. Sokean tytön muistelmia. Romaani. WSOY 1934.

Sinä saavut. Kirjeromaani. Nimim. Tavi Ylämaa. Kirj. Urho Karhumäki ja Elsa Heporauta. WSOY 1935.

Saaren juhannus. Romaani. WSOY 1936.

Helena Saarlahti. Romaani. WSOY 1937.

Jumalan kämmenellä. Romaani. WSOY 1938.

Elämäni kaarisilta. Mietekirja. WSOY 1942.

Herran heikkoja. Valikoima novelleja. WSOY 1943.

Hulkan emännän kultakala. Arkinen romaani pulakauden ajoilta. WSOY 1944.

Kalevalaiset häät nyky-Suomessa. Näyttämöllinen puhekuoroesitys. Raja-Karjalan sivistysliitto 1945.

Poikani palasi Tuonelasta. Todellisten sielullisten elämysten pohjalta syntynyt romaani. Karisto 1945.

Seeritin rakkaudentie. Mielikuvitusromaani toisilta tähdiltä. Karisto 1946.

Leenan perhe. Kertomus vanhanaikaisista ihmisistä. Romaani. Karisto1953.

Maan äitejä. Kirja Suomen tasavallan presidenttien puolisoista. WSOY 1953.

Niemiahon lapset. Arkitouhuja ja ihmepäiviä Niemiahon lasten elämässä. Karisto 1955.

Erämetsäin kuningatar. Marjaskarhun tarina. Eläinromaani. WSOY 1956.



Lisäksi useita toimitustöitä ja artikkeleita.
Tekstinäyte
Jos heillä itsellään on koti, tekevät he voitavansa, että jokaisella Suomen kansalaisella olisi koti ja toimeentulo, jossa ihmisrakkaus ja isänmaanrakkaus saisi juurtumispaikan. Jos he ovat sivistyksen lähteille päässeet, raivaavat he tien osattomille. He rakastavat k o k o kansaansa, myös vastustajiaan, ja toimivat k a i k k i e n hyväksi.

[Sankaripoikia III, s.213]