Lassila, Maiju
Kuvatiedoston lataaminen
Elämäkertatietoa
Maiju Lassila, alk. Algoth Tietäväinen, myös Algoth Untola, Irmari Rantamala, J. I. Vatanen
s. 28.11.1868 Tohmajärvellä
k. 21.5.1918 Helsingissä
Maiju Lassila on yksi 1900-luvun alun värikkäimpiä kirjailijahahmoja, jonka tuotantoon kuuluu niin koomisia kansannäytelmiä kuin yhteiskunnallisia ja omaelämäkerrallisia teoksia. Maiju Lassilan kirjailijanimellä on julkaistu 20 teosta, joista tunnetuin on huvinäytelmä Tulitikkuja lainaamassa (1910). Irmari Rantamalan nimellä julkaistut Harhama ja Martva (molemmat 1909) ovat väljästi omaelämäkerrallisia. Harhama kuvaa allegorisesti hyvän ja pahan välistä taistelua, ja teosta on kutsuttu suomalaiseksi Faustiksi sekä Danten Divina Commedian ja John Miltonin Kadotetun paratiisin muunnokseksi. J.I. Vatasen nimellä on julkaistu yhteiskuntakriittinen torpparikuvaus Avuttomia (1913). Rantamalasta tuli kirjailijana ja lehtimiehenä punaisen vallan symboli, ja kirjailija kuoli matkalla teloituspaikalle vuonna 1918.
(Klassikkokirjasto)
- - -
Maiju Lassila eli Algot Untola (1868-1918) on suomalaisen kirjallisuuden arvoituksellisimpia hahmoja. Untolan elämä ja kirjailijanura olivat täynnä yllättäviä käänteitä. Hän toimi opettajana, puutavarakauppiaana ja lehtimiehenä, osallistui sosialistivallankumouksellisten toimintaan ja oli omien sanojensa mukaan osallisena Venäjän sisäministeriä vastaan tehdyssä pommiattentaatissa. Untola oli kansalaissodassa punaisten puolella ja kuoli epäselvissä olosuhteissa matkalla teloitettavaksi vuonna 1918. Untola aloitti kaunokirjallisen tuotantonsa varsin myöhään mutta ehti kymmenessä vuodessa nousta yhdeksi tuotteliaimmista suomalaisista kirjailijoista. (Gummerus)
s. 28.11.1868 Tohmajärvellä
k. 21.5.1918 Helsingissä
Maiju Lassila on yksi 1900-luvun alun värikkäimpiä kirjailijahahmoja, jonka tuotantoon kuuluu niin koomisia kansannäytelmiä kuin yhteiskunnallisia ja omaelämäkerrallisia teoksia. Maiju Lassilan kirjailijanimellä on julkaistu 20 teosta, joista tunnetuin on huvinäytelmä Tulitikkuja lainaamassa (1910). Irmari Rantamalan nimellä julkaistut Harhama ja Martva (molemmat 1909) ovat väljästi omaelämäkerrallisia. Harhama kuvaa allegorisesti hyvän ja pahan välistä taistelua, ja teosta on kutsuttu suomalaiseksi Faustiksi sekä Danten Divina Commedian ja John Miltonin Kadotetun paratiisin muunnokseksi. J.I. Vatasen nimellä on julkaistu yhteiskuntakriittinen torpparikuvaus Avuttomia (1913). Rantamalasta tuli kirjailijana ja lehtimiehenä punaisen vallan symboli, ja kirjailija kuoli matkalla teloituspaikalle vuonna 1918.
(Klassikkokirjasto)
- - -
Maiju Lassila eli Algot Untola (1868-1918) on suomalaisen kirjallisuuden arvoituksellisimpia hahmoja. Untolan elämä ja kirjailijanura olivat täynnä yllättäviä käänteitä. Hän toimi opettajana, puutavarakauppiaana ja lehtimiehenä, osallistui sosialistivallankumouksellisten toimintaan ja oli omien sanojensa mukaan osallisena Venäjän sisäministeriä vastaan tehdyssä pommiattentaatissa. Untola oli kansalaissodassa punaisten puolella ja kuoli epäselvissä olosuhteissa matkalla teloitettavaksi vuonna 1918. Untola aloitti kaunokirjallisen tuotantonsa varsin myöhään mutta ehti kymmenessä vuodessa nousta yhdeksi tuotteliaimmista suomalaisista kirjailijoista. (Gummerus)
Tekstinäyte
Mutta edelleen vaelsi hengenmies Sakari Kolistaja. Varsinkin tämä Pietiläisen vakava puhelu uskovaisista ja Pöndisen herätyksestä oli hänen saarnahenkensä nostanut. Oli poutaista. Väkeä ei näkynyt missään. Kaikki olivat hävinneet ja hajonneet työmaillensa ja ahertelivat siellä kuin muurahaiset.
Ja niinpä henkisesti altis Sakari Kolistaja ei lopulta siinä yksinäisyydessä jaksanutkaan saarnahenkeänsä hillitä. Tien viereen osui siinä rannalla näet nuottakatto. Kalamiesten hylyksi halennut kattilarämä oli siinä kumollaan. Hän innostui.
Ja niin kiipesi hän kodan katolle, löi siellä kattilarämää palikalla aivan vimmatusti ja saarnasi ensimmäisen suuren saarnansa, niin sanotun kodankattosaarnan. Hän saarnasi, huutaen:
”Herätkää! ... Herätkää sillä minä kopisutan ja kolkutan… Minä rapisutan ja raksutan… Synnin unesta herätkää!”
Kattila rämisi tyynessä poutaisessa kesäilmassa kuin taivaan kutsukello. Kauvas selkien taa ja salojen sydämeen kantoi sen rämisevä ääni ja yli kaiken kaikui kodan katolla palikoivan saarnaajan voimallinen herätyshuuto:
”Herätkää tahi muutoin viisaus, se paha vekara, päässänne pahaksi paisuu!”
Ja monet heräsivät. Usealla työmaalla kuunteli aherteleva heinäväki, haravat ja viikatteet pystyssä, outoa ääntä. Ei käsitetty mistä se tuli ja mikä ääni se oli.
Mutta yhä vaan löi rämää Sakari ja saarnasi, huutaen:
”Sillä viisaus paisuttaa ja pullistaa meidät niin kuin tuuli akan paidan ja ukkonen Horttanaisen härän silmät, ja paisunut on kamala nähdä, kepeä punnita ja köykäinen käsin pidellä. Ja niin johtaa viisaus pahoihin näkyihin ja hulluihin hankkeisiin ja tuhmiin tekoihin.”
[Liika viisas. Karisto 1969, s. 54-56]
Ja niin kiipesi hän kodan katolle, löi siellä kattilarämää palikalla aivan vimmatusti ja saarnasi ensimmäisen suuren saarnansa, niin sanotun kodankattosaarnan. Hän saarnasi, huutaen:
”Herätkää! ... Herätkää sillä minä kopisutan ja kolkutan… Minä rapisutan ja raksutan… Synnin unesta herätkää!”
Kattila rämisi tyynessä poutaisessa kesäilmassa kuin taivaan kutsukello. Kauvas selkien taa ja salojen sydämeen kantoi sen rämisevä ääni ja yli kaiken kaikui kodan katolla palikoivan saarnaajan voimallinen herätyshuuto:
”Herätkää tahi muutoin viisaus, se paha vekara, päässänne pahaksi paisuu!”
Ja monet heräsivät. Usealla työmaalla kuunteli aherteleva heinäväki, haravat ja viikatteet pystyssä, outoa ääntä. Ei käsitetty mistä se tuli ja mikä ääni se oli.
Mutta yhä vaan löi rämää Sakari ja saarnasi, huutaen:
”Sillä viisaus paisuttaa ja pullistaa meidät niin kuin tuuli akan paidan ja ukkonen Horttanaisen härän silmät, ja paisunut on kamala nähdä, kepeä punnita ja köykäinen käsin pidellä. Ja niin johtaa viisaus pahoihin näkyihin ja hulluihin hankkeisiin ja tuhmiin tekoihin.”
[Liika viisas. Karisto 1969, s. 54-56]
Videot