Westerberg, Caj

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Pentti Sammallahti / Otava

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset (kääntäjänä)

Nimi

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Nimi

Tyyppi

fyysinen teos

Nimi

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Nimi

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Nimi

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Runon synty voi olla raju, sanat tulevat esiin ohi päiväminän kontrollin toisin kuin jossakin niin sanotussa normaalitekstissä, sellaisessa, jota kirjoittaa asiastaan tietoinen kansalainen Caj Westerberg, kuten nyt tämän. Minulle on hyvinkin selvää, että omat sanani ovatkin juuri ne, jotka minuudestani vapaa tietoisuus minussa kirjoittaa runoikseni. Luova prosessi on paradoksaalinen, se on syvästi subjektiivinen, mutta se kalastaa alitajunnan (mahdollisesti kollektiivisenkin) vesillä, ja onnistuessaan se parhaassa tapauksessa tuo tietoisuuteen jotakin kätkettynä ollutta yleispätevää. Luovassa tilassa minuudentunne katoaa, tietoisuus irtoaa minän rajoista, šamaani lankeaa loveen, runoilija saavuttaa uskonnollisestakin kokemuksesta tuntemamme tilan, jonkinlaisen unio mystican. Paradoksi on näennäinen ja kirkas: omat sanat ovatkin yleispäteviä. Mitä yksityisempi sanojen elämä runon syntyessä on, sitä varmemmin valmis runo mahdollistaa kosketuksen, yhteyden. Ja voi tapahtua ihme: joku toinen ihminen tuntee kirjoittamani runon omakseen.

Elämäkertatietoa

Syntynyt: 14.6.1946 Porvoossa, asuu Dragsfjärdissä

Vanhemmat: ylietsivä Torsten Westerberg ja emännöitsijä Margit Lehtinen (o.s. Eriksson)

Opinnot:sitä sun tätä, yhtä ja toista

Harrastukset:
Monenmoisia, tavalla tai toisella työtäni tukevia: luonto kaikkinensa avaruudesta hiukkasiin, ja siinä välissä oleva henkeään haukkova biosfääri, musiikki, kuvataide, kieli ja kielet. Yritän tajuta.

Palkinnot:
Kirjallisuuden valtionpalkinto 1970, 1986
Suomen kirjailijaliiton palkinto 1978
Valtion kääntäjäpalkinto 1984
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1986
Yleisradion Kääntäjäkarhu-tunnustuspalkinto 1994
Eino Leinon palkinto 1995
Finlands Svenska Författarföreningens stora pris 1998

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Käännökset
Lukuisia suomennoksia, mm. Lars Norénin näytelmiä ja radiokuunnelmia,
Gunnar Ekelöfin, Tua Forsströmin, Leif Salménin ja Gösta Ågrenin runoteoksia.
Erityisesti mainittakoon Tomas Tranströmerin Kootut runot 1954-2000.

Käsikirjoitus
Käsikirjoitus lasten- ja nuortenelokuvaan Ystävyyden saari. Yleisradio 1984

Tekstinäyte

Runoja kokoelmasta Ataraksia, 2003

Dionysos-teatterin rinteessä
sypressi
kirkkaassa päivässä
kuin kissaeläimen silmäterä,
pimeässäkin näkevän.

Tupakan kellertämät valkoiset viikset,
kasvot pronssia.
Hän kulki edellä
alas Ano Bularista
raivaten tietä,
rauhallisen päättävästi
hän kivenmurikka-aitojen solassa
juoksutti kahta
hiukan arvaamatonta
vähän uppiniskaista
murrosikäistä sonnimullikkaa
ja viittoillen käsillään
vuorille, merelle, punaisia anemoneja
välkkyvällä kiviselle kedolle
hän puhui siinä kulkiessamme
juurevaa kreikkaa
niin sujuvasti,
että vaikka en sanaakaan ymmärtänyt,
kaiken ymmärsin.


SÄHKÖKATKOS TAVERNA ORAMASSA

Viini palaa takassa
ja läikkyy valonakin
lasissa.

Epidauroksessa
Pentti Saarikoski
jälleensyntynyt oliivipuuna,
iät ajat
häntä ennen
syntyneenä.


AASI JOUTSENENA

Iltahämärissä
rantakadun katulampun jo sytyttyä
kulkevat märkää asfalttia
mustapukuinen nainen
ja sateesta märkä
hieman takkuinen aasi,
joka taakasta vapaana
nyt sipsuttaa varpaillaan
niin kevyesti, kevyesti kulkevaa
pienten joutsenten
tanssiaskeltaan,
että sävelet
alkavat
kuulua.

Hopeanvihreinä kimmeltävät oliivipuut. Kylät ovat kiveä. Mehiläisten kylät vahaa ja puuta.
Pyhän Jumalanäidin ja raivopäisen kuljettajan ohjaamana bussi laskeutuu kiemuratietä kohti
Spartaa. Rukousnauhat helisevät. Mitä on Ataraksia? Taygetoksen lumet peittyvät sineen, au-
rinko painuu vuoren taa. Ohivilahtavien eukalyptusten nuolenpääkirjoitusta ei näe enää lukea.

Heräsin kasvottomana.
Väreilevä katto.
Lahdella vihreä mies
keltaisessa veneessä
nosta punaisia verkkoja
laineikon trikolorista:
hiottua vuoren oranssia
ja kahta taivaan sinistä.

Katson laiturilta veteen.
Esiin ui
ennennäkemättömiä kaloja.

irrottautuu maasta varjo
ja haihtuu

hymyilee kivessä
öljypuun lehdillä
kohtaavilla kasvoilla
pöllönsiipinen valo


Yötä päivää
uupumaton meri
veistää marmoriin.
Illan sade
on pyyhkinyt taivaan.
Vuorentakainen aurinko
hioo sineä.
Usvan ympäröimä Jupiter
Messinian yllä.

Kadulla musta koira
aurinkokellona,
talvipäivänseisaus.
Herkeämättä
aaltojen pulssi.
Meri pyörittää sormissaan
rannan kiviä.

Tienvieren terra,
samaa punaista
tuhatvuotisessa freskossa.
Talveen kukkivat
narsissit, anemonet, krookukset.
Kuin vanha tuttu
tekee seuraa
musta ontuva koira.
Viinakaktusten luona
tutkivakatseinen aasi.
Illan värit
pitävät kiirettä.
Vuori riisuu ja pukee
pukee ja riisuu
ja on hetkeä myöhemmin
valkoinen.

Kun loittonemme
Kastalian lähteestä,
puron sointi
muuttuu vaivihkaa
orkestraaliseksi,
kellopeliksi:
rinteessä laumana vuohet!


Viisi ennen julkaisematonta syksyllä 2002 Pariisissa kirjoitettua runoa:


Rue du Bacilla mies harppoo kadun yli, poimii ohi kävellessään roskakorista kartan,
levittää sen auki, pysähtyy ja katsoo, vilkaisee kadunkulman kylttiä, jatkaa matkaa, taittaa
kävellessään kartan kokoon ja panee taskuun.
Taivas on pilvetön. Maa kevyt.


Puolet kasvoista
peittyy kasvojen taa.
Soitinyhtye luo illuusion:
ohi kiitävät
Karpaattien kukkulat.
Suuntana Mairie d'Issy.
Virtsanhajuisen käytävän jälkeen
tuulahtaa portaissa vastaan
vilpoinen ilma.
Maastopukuinen plataani
haroo lokakuunvalkeata
taivasta.
Arvokkaasti astellen
kyyhkynen ylittää
bulevardin.
Päivä aukeaa
läpikuultavana
kuin parasolli.


Nemean leijona
kyljellään
oikea tassu
oikean posken alla
kieli valahtanut
hampaitten välistä ulos
nukkuu
syvää
raskasta
kiven unta
Oi leijona,
untasi
seireenit
itkevät


Ondas do mar

Kumisee
aavan
kantava rumpu
Aurinkoa
simpukankuorten
helisevä kimmel
Hyökynä vyöryy
aasinvuodalla
hiekka
Heleänä
aaltoilee
varjoinen
laulu


24.11.2002

Sunnuntaiaamuna käyn ostamassa croissantit ja persikkapistaasitorttua. Lyhdyt sammuvat.
Kyyhkyset inventoivat katuja, toria. Les Maronniersin terassilla tuolien korkea rakennelma
romahtaa...

Kun Bruno Gelber lyö pisteen Pateettiselle, se osuu selkäytimeen ja on siellä, pysyvästi.

Père-Lachaisen puut hakeutuvat toisiaan lähemmäs, haluavat kätkeytyä. Läntisen taivaan valossa haudat luopuvat painostaan, leijuvat...