Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Eronen, Simo

Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Tekijän saamat palkinnot
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Elämäkertatietoa
Simo Erosen romaanien tapahtumat sijoittuivat Pohjois-Karjalaan ja Karjalan kannakselle.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto:

Karjala vapaussodassa. (Yhdessä Antti Komosen kanssa) Otava 1930

Venäjänsaarelaiset : muistomerkin paljastusjuhlaan juhannuspäivänä 1923. 1923

Raudun taistelu. Otava 1920
Tekstinäyte
Kesä tuli sinä vuonna aikaisin, tuo merkillinen kesä. Lähtemättömin, verisin riimuin sen muisto on piirrettynä Karjalan aikakirjoihin. Veljesvainon kesä, jonka surkeita hävityksiä vielä monta miespolvea myöhemmin itkettiin Pielisen ympärillä ja muuallakin Karjalan mailla.
Kovanonnen ja raskaiden koettelemusten kesä, kiire oli sillä saapuessaan. Pielisen jäät hävisivät jo huhtikuun aikana. Toukokuun alussa tekivät jo koivut lehteä ja kaikkialla Pielisen ympärillä poltettiin kilvan kiirehtien ohrakaskia.
Merkillinen oli tuo kesän alku muutenkin. Lieksanjoen suusta ja Pankakoskesta saatiin määräämättömästi kevätkalaa. Lohia, siikoja, harjuksia ja lahnoja nousi jokeen niin taajoina parvina, että kaupunkisaaren ja herra Henrikin virkatalon kohdalla saattoi silmin seurata noiden kalaparvien kohoamista. Joen virtaaminen näytti ajoittain aivan pysähtyvän ja vesi kääntyvän ylöspäin kulkemaan.
Vanhat ja viisaat tietoniekat pudistelivat harmaita päitään ja hokivat huolestuneina, ettei tämä määrätön kalojen runsaus tietänyt hyvää. Nälkävuosia se tiesi, levottomien aikojen lähenemistä. Nyt saatiin elää yltäkylläisyydessä, mutta puute kulkisi tämän yltäkylläisyyden kantapäillä.

[Kreivin kaupunki 2. WSOY 1930, s. 5]

---

- Miten te tuon pöydän olette noin vinoon vääntäneet? pauhasi hän (emäntäpiika Anna-Stiina) ruokasalissa tyttösille.
- Niinhän se on kuin lähtisi nurkkaan juosta vilistämään.
- Eihän tämä vinossa ole, väittivät tytöt, jotka olivat juuri levittämässä mahtavaa, huikaisevan valkoista liinaa pöydän katteeksi.
- Sepähän kumma, jottei tämä vinossa ole, kivahti Anna-Stiina tarttuen jo tukevin kourin pöydän toiseen päähän. - Viistoista pitkää vuotta minä olen jok'ikinen jumalanpäivä tätä kattanut ja luulen tietäväni tämän paikan linjalleen.

[Juhannustanssi. Otava 1921, s. 5-6]