Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Tanskanen, Kaija

Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Ammatti
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
runokokoelmat
Nimi
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Kirjailijan omat sanat
Motto: "Kun on kiitollisuutta
elämää kohtaan, niin on onnellista elää"
Elämäkertatietoa
Syntynyt:
1926 Kiihtelysvaaran Heinävaara

Asuinpaikka:
Kiihtelysvaara vuoteen 1937, nykyisin Sipoo

Perhesuhteet:
Leski. Neljä lasta, yhdeksän lastenlasta

Meriitit:
SKS:n kutsujäsen vuodesta 2000

Ura:
Joensuun tyttökoulu 1937-42
Joensuun yhteiskoulu 1942-43
Viipurin musiikkiopisto (Lahti)1944-46
Musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiasta 1950
Logonomiksi Suomen Puheopistosta 1958

Musiikinopettaja, yksityisopettaja 1950-75
MuM (Sibelius-Akatemia) 1996

Eläkkeellä
Äitini oli kirjastonhoitaja isäni kuoltua. Asuin hänen kanssaan kirjastoon kuuluvassa virka-asunnossa, joten kirjat tulivat minulle läheisiksi lapsesta lähtien. Huomasin aikuisena, että kokemusten taakkaa voi vähentää kirjoittamalla ja julkaisemalla.

Omakustanne tuli mahdolliseksi työkyvyttömyyseläkkeen turvin. Omakustanteiden tekeminen on mainio keino tuottaa kirjoja. Sanomalehti-avustajana voi myös toimia.

Tärkeä taiteilijakausi oli 1951 alkanut runo-ohjelmien kokoaminen ja esittäminen Yleisradiossa. Radiokuuntelija-lehti on tallentanut tiedot näistä esityksistäni. Television ja radion leviäminen maakuntiin aiheuttivat lausuntaohjelmien vähenemisen radiossa. Tein myös puheohjelmia Yleisradiolle. Minut pantiin lapsena esiintyjäksi ja olen siitä jatkanut vielä vanhanakin. Se on elämäni sisältö ja olen kiitollinen osastani.

(23.2.2008 Sipoon Söderkulla)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto:

Annikki Voipion tie Vassar Collegesta Taipalsaarelle. Omakustanne 1983.

Kirjastonhoitaja Iida Piipponen. Omakustanne 1997

Kiihtelysvaarasta Iida Lampisen kansanlauluja. (Nuottijulkaisu, sov. Pentti Paalanen) 1998
Teatteri- ja musiikkiarvosteluja lehdissä.

Lisäksi musiikki-, haastattelu- ym. ohjelmia Ylelle.
Tekstinäyte
1975 Valtion koulu Saimaan kaksoisyhteislyseo lakkaa Lappeenrannassa ja kaupunki tulee uusimuotoisen koulun haltijaksi syyslukukauden alusta. Saimaan kaksoisyhteislyseo muuttuu Kesämäen yläasteeksi ja lukioksi elokuussa alkavan uuden lukuvuoden alkaessa. Minulle tulisi kolmen eri koulun säestykset kaupungin eri puolilla useiden kilometrien etäisyydellä toisistaan. Lisäksi syksyn ensimmäisessä opettajien kokouksessa rehtori Teuvo Lantta ilmoitti, että minulta otetaan päivänavauspuhujan vuorot pois. Paikallinen kristillinen seurakunta tulee hoitamaan puhumiset ja musiikin valinnan. Sanoin vastalauseeni syrjinnästä kokoukselle ääneen, mutta en voinut jäädä enää kouluun etnisiä oikeuksia valvomaan. Minun on pakko hakea työkyvyttömyyseläkettä, koska en saa toimitettua yhdenkään koulun säestyksiä ilman minua parempia pianisteja. Vammaisen käteni kunto huononee edelleen. Turha lääkärin on sanoa, että olethan selviytynyt käden kanssa tähänkin asti. Kyllä olen, peräti kahdeksantoista vuotta palvelin koulujen musiikinopettajana koko ajan vammastani kärsien ja kovalla harjoittelulla ennen esiintymistä valmentautuen. Lisäksi reuma ruhjoo sormien taipuisuutta. Kouluissa ei pärjää pianistina vammaisella kädellä. Sen olen nyt oppinut tajuamaan ja tunnustamaan. Koetan palvella yhteiskuntaani kirjailijana ja lausujana. Onhan minulla jo toinen runokirja valmistumassa vuonna 1975. Niissä esitän ajankohtaisia asioita omasta ja yhteiskunnan elämästä.

1976 Elämänvoimani pettivät Saimaan kaksoisyhteislyeon vaihtuessa valtion omistuksesta Lappeenrannan kaupungin omistamaksi alkaen elokuulla 1975. Minulle selvisi vasta koulun alkaessa että minulle olisi tullut nyt eri koulujen säestystehtävät velvollisuudekseni, vaikka en ollut selviytynyt ilman auttavia oppilaita yhdenkään koulun vaatimuksista. Psykiatri Hänninen Helsingin Työterveyslaitoksella nimesi 1975 vaivani pianonsoittofobiaksi. Sitähän se oli, kun kädet alkoivat vapista jo soittamisen alussa. Tremor psykogenes, oli psykiatri Mannsin merkintä jo vuonna 1971. Muutimme pois Saimaanlinnasta keväällä 1972 omiin pieniin asuntoihin. Sitten asuin suuressa hiljaisuudessa Kaarnalan mökissä Sipoossa sairausvakuutuslain mukaisen päivärahana varassa elokuussa 1975-syyskuun ensimmäiseen päivään 1976.

[Järkytyksiä. Omaelämänkerta vuosilta 1926-2004. Omakustanne 2004 s. 39-40]