Valtonen, Hilja

Kirjailija, kansakoulunopettaja
Opettajana Karijoella Pohjanmaalla 1920-22 ja Parikkalan Poutalassa 1922-28 sekä Imatralla Linnalan koulussa 1929-1963 puolisonsa Kosti Valtosen kanssa

Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Valtuustotyö Ruokolahdella 12 vuotta sekä Imatran ensimmäisessä valtuustossa
Imatran Teatterin johtokunnassa pitkään, taidelautakunnan varapuheenjohtaja 1948-76
Valtakunnallisessa opettajaneuvostossa, oli perustamassa Naisopettajain liittoa
Kirjailijayhdistys Paltta r.y:n perustajajäsen ja puheenjohtaja 1963-69
Kanta-Imatra-seurassa, Imatran Kalevalaisissa Naisissa ja Kotiseutuyhdistyksessä
Lottatyössä oman paikallisosaston puheenjohtajana
Kotiseutuneuvos 1974


Hilja Valtonen on suomalaisen viihdekirjallisuuden tunnetuimpia nimiä, jonka esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili teki kirjoittajastaan heti menestyskirjailijan. Menestysromaaneja ovat olleet niin ikään Opettajan villikko, Vaimoke, Hätävara, Kilroy sen teki ja Neiti talonmies, joiden pohjalta on tehty myös elokuvat.

Hilja Valtonen kirjoitti suosituimmat teoksensa aikaan, jolloin 20-luvun taloudellisen nousun ja vapaampien tapojen myötä alettiin kirjoittaa entistä rohkeammin. Valtosen kirjoissa oli selvä eroottinen vire, mutta sitä sääteli siveellinen moraali. Lasse Koskela kirjoittaa, että Valtosen sankarittaret ovat pirteitä ja uhmakkaitakin, mutta he pyrkivät siveytensä säilyttäen kuitenkin porvarillisen sovinnaiseen lopputulokseen, sosiaalisesti edulliseen avioliittoon. "Valtosen reseptissä on ripaus naisaatetta ja kahmalollinen perinteistä asetelmaa: hänen omapäiset villikkonsa uhmaavat miestä, mutta mies kesyttää lopulta villikotkin. -Valtosen myöhäistuotannossa naiset näyttävät vahvenevan: monet heistä eivät ota aviomiestä ollenkaan", Koskela kuvailee.

Hilja Valtonen kirjoitti vielä yli 75-vuotiaana muistelmaromaanin Omakehu (1973) ja romaanin Ruskapäiviä (1975).