Kaskela, Markku

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Ville Palonen

Synnyinaika

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Kirjailijan omat sanat


(pelkääjän puolella)

jos pikselit ovat jumalan asuinsija, on olemassa myös/
karanneita pikseleitä//

uskoin törmänneeni muutamaan jo vuosia sitten mount salèven laella,/
luulin heitä/
paikallisiksi maajusseiksi jotka muina miehinä tutkiskelivat/
niityn ruohoa parkkipaikan vieressä, vilkuilivat autoiltaan/
poistuvia, viilenevässä illassa jaloittelevia/
turisteja ja nyhtäisivät/
silloin tällöin ruohonkorren/
sormiensa väliin//

kun palasimme autolle, oli naapurin autosta/
lyöty pelkääjän puolelta ikkuna/
säpäleiksi,/
minua huvitti se miksi olin heitä luullut, syvimmältä mietitytti/
miksi satuin näkemään heidät//

ja kun kerroin muille, sanoi/
kirsti/
että tämmöinen on tavallista


(Teoksesta Puhu heidän kieltään, Tammi 2006)


- Tiedätkö, tämmöisinä rauhallisina iltoina näppäilisin mielelläni kitaraa. Voisin soittaa kurjelle serenadin, ukkeli tuumiskeli.
- Voi, se olisi ihanaa, kuului kurjen huokaus yli hämärän.
- Kiitos, rakas ystävä. Olen aina yrittänyt olla herrasmies parhaani mukaan, kello kumarsi kurjen suuntaan.
- Missä sinun kitarasi sitten on? kysyin.
Kello meni vaiteliaaksi, hämilleenkin jopa. - Luullakseni se jäi eduskuntaan. En tietenkään voinut näppäillä sitä istuntojen aikana, ja eduskunnan vahtimestarit lupasivat mielihyvin pitää huolta kitarastani sillä välin. Ja nyt he sitten vuorostaan näppäilevät sitä hiljaisten hetkien ratoksi! Oo, olen kuulevinani mitä he soittavat. I will stay. Vanha tanskalainen pophitti, jää päähän kuin tauti. Di dim dim di dim di dim dim dii di dim.
- I will phone your mother and ask her if I can marry you, kello lauloi pätkän.
Etäämpänä kurki kuului nyyhkäisevän.
- Aivan rakas ystävä, kello katsahti kurjen suuntaan. - Vaikka olemme näin etäällä toisistamme, olemme lähellä. Musiikin yhdistävä voima, kiitos sille.
Kuului etäinen jyrähdys.
- Taitaa tulla yöksi ukkonen, kello totesi.
- Juuri kun sadettaja pääsi työn touhuun, muistutin.
- Kasvien ja eläinten rukouksiin on vastattu. Saamme sateen, kello lausui.


(Katkelma teoksesta Puistolan vihreät kunnaat, 2008)


KOKONAISIA PÄIVIÄ

Ymmärsimme toisiamme. Kokonaisia lauseita, perusteltuja näkemyksiä,/
kysymykset päättyivät vastauksiin./
Kättelin, hyvästelin, laskeuduin portaat, jokaiselle askelmalle/
kengänpohja painoi kuvionsa kantapäästä kärkeen, ovi avautui saranoissaan./
Työnsin kädet taskuun, takissani oli taskut kummallakin sivulla. Eivät liian/
alhaalla että kädet olisivat roikkuneet kolmelta sivulta umpeen ommeltujen/
pussien suojassa, eivät myöskään liian väljät, jolloin käsille olisi jäänyt/
tarpeettomasti tilaa ja sormet olisivat kouristelleet levottomina./
Nousin bussiin, istuin henkilöauton kyytiin. Katselin polkupyöriä, joiden/
renkaat pyörähtelivät vanteiden ympäri täysiä kierroksia ja jotka/
sitten jarruttivat. Istuin kotona sohvalla, luin kirjaa sivun kerrallaan./
Suutelin rakastettuani, huulet painuivat toisiaan vasten, laskeuduin hänen/
päälleen vartaloni mitalta. Täytyin, tyhjenin, lojuin hänen vierellään./
Jaoimme peiton kun tuli kylmä.


(Teoksesta Kokonaisia päiviä, Tammi 2003)

Elämäkertatietoa

Markku Kaskela (s.1960 Helsingin pitäjä) on helsinkiläinen runoilija. Hän on koulutukseltaan ylioppilas ja työskentelee terminaalityöntekijänä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kaskelan esikoisrunokokoelma Alusta ilmestyi vuonna 1990. Hänen runojaan on julkaistu suomeksi Parnassossa ja lisäksi viroksi Asko Künnapin kääntämänä. Kaskela on kirjoittanut sanoituksia Pauli Hanhiniemelle sekä Luunelonen-yhtyeelle. Hän toimittaa Kirjailija-lehteä yhdessä Tomi Kontion kanssa.

Lukukeskus

---


vanhemmat: Pirkko ja Sulo

muut toimet: Kirjailija-lehden toimittaja 2002-2009

opinnot: yo

palkinnot: Arvid Lydecken - palkinto 2008

harrastukset: talvisin hiihtää, kesäisin pyöräilee ja aika ajoin käy mäiskimässä mailapelejä (squash, sulkis)

Tekstinäyte

Vaihda siihen runous, runous, runous.
Vaihda linnut, tarkkailuasema, kamerat, kiikarit.
Vaihda siihen runous.
Vaihda näkökulma, kapea kaistale minkä vesirajaan piilotetun
aseman ikkunasta näkee lintulahdelle.
Vaihda siihen runous.

Katsele lintulahtea aseman ulkopuolelta, katsele yli kaislikkoon
vuosien mittaan sulautuneen matalan mörskän,
lippa nuupallaan jurottavan töllin,
jossa te kuitenkin hartaasti istutte.
Vaihda siihen runous.

Tölli ei häiritse lintujen pesimistä. Tuuhea kaislameri saartaa avovettä.
Asema on eteentyönnetty silmä ja korva,
rapiseva kynä lehtiön paperia vasten.
Valekutsu cd:ltä, houkutus. Lintujen pidättelemätön riemu,
mekastus, siipien teatraalinen läpsinä.
Mihin aseman kaikki tallennelaitteet on kohdistettu.
Vaihda siihen runous.
Runous, runous, runous.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.

Kuva: Ville Palonen